Kävästiin iltalenkiltä kotia tullessa vilkasemassa miltä kielopaikka nyt näyttää. Pikku hiljaa alkaa kukat aueta, ja tuoksun tunsi pitkän matkan päähän. Kauan ei taaskaan kestäny kieloja ihailla ja kuvailla, itikat iloissaan iltapalasta hyökkäili päin ja olen muutamaa paukamaa rikkaampi. Johan ne edelliset oli ehtinykkin hävitä.
Ilman viilettyä meille erinomaisen sopivaksi on alkanut kotonakin tutut rallit ja formuloinnit, en edes muista millon pojat edellisen kerran on näin paljon formuloinut. Hyvä, välillä kun tuntui että ovat vallan ukkoutuneet molemmat. Ulkona mennään entiseen malliin, eli hippulat vinkuen ja kuono maata viistäen. Iivari varsinkin on aivan mahdoton nuuskuttaja, komentaa pitää penskaa matkaa jatkamaan, muuten jäisi niille tassuilleen sulotuoksujen lumoihin ties miten pitkäksi aikaa. Välillä täytyy kuiteskin stopata tsekkaamaan Artun purukalusto, jotta onko kaikki ok.
Lenkin jälkeen oli poikain suihkuilta, jonka jälkeen tietty taas tutut suihkuformuloinnit. Nyt pitäisi vielä sukia parrat ja tassut ojennukseen ennenkuin nuo vallan unten maille heittäytyvät. Iivarin kalenterissa on huomenna trimmi Nealla, herra kun astelee sunnuntaina kehään kotikaupungin näytelmässä.Siispä äitee nyt partoja sukimaan että pääsee sitten iltapalalle ettei taas menis puolille öin. Ainiin, onnistuinpas saamaan pojat voikukkien vierelle vierekkäin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti