Ainahan sitä toivoo ettei noita taitoja joutuisi käyttämään kenellekään, koskaan eikä missään, mutta koirien kanssa kun ollaan tekemisissä niin koskaanhan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Koiria ei kokoustilaan saanut ottaa, pojat siis vahtivat hyvin jäähdytettyä autoa varjoisassa paikassa ja niitä käytiin aika ajoin katsomassa. Kukaan ei olisi halunnut konkreettista näyttöä siitä miten lämpöhalvauksen uhreja elvytetään:( En tosissaan mielelläni niitä ylimääräisiä aikoja autossa pidä kesäaikaan, tai muutenkaan, mutten sitten raskinut kotiakaan jättää pitkän työpäivän yksinolon jälkeen. Eikähän tuo ilta enää kovin helteinen ollutkaan, mukavan viileää jo kun kotiin lähdettiin. Ennen sitä saivat jätkät venytellä ja köllötellä vehreässä ruohossa voikukkien keskellä.
Lenkkeilyt on keskittyny meillä näillä keleillä aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Tai no, onko ysin jälkeen vielä myöhäinen? En tiedä noin yleisesti, mutta mulle se kyllä on, kun yleensä olen siihen aikaan jo torkkupeiton alla nuokkumassa. Kun vaan saa ittensä hereillä pidettyä niin tosi mukavahan myöhemmin illalla onkin liikkua. Hiljaista ja rauhallista, nojuu, lukuunottamatta lukuisia mopoilijoita ja rullalautailijoita, Artun tosi bestiksiä:(, jotka myös käyttävät hiljentyneitä pyöräteitä hyväkseen. Oikein harmittaa välillä kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa enempiä illan viileydessä kuljeksia. Toisaalta, lenkki aina virkistää niin että kotia tullessa olen pirteä kuin peippo ja kukun sitten lähelle puoltayötä pystyssä vaikka alkuillan väsymyksessä vannon TÄNÄÄN meneväni aikaisin nukkumaan. Niin tuntuu käyvän taas tänä iltana, ja auta armias että harmittaa sillon kun herätyskello soi, miksi en voinut mennä aikaisemmin nukkumaan... Tuttua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti