Kaksin

... aina kaunihimpi, niinhän sitä sanotaan. No, tuo ei nyt kuitenkaan taida päteä meihin kun nuorempi komeus on pois:) Mutta kaksin rauhallisempaa, se on kyllä totta. Lelut ja kengät on pysyny toista päivää siinä mihkä olen ne siivonnut ja lenkilläkin välillä on kuin ei koiraa olisikaan. Arttu kun ei paljon haistele eikä sinkoile eteen-taakse-oikea-vasen niin kuin nuorempi snautseri. Tuntuu että ehitään kulkea paljon pitempi matkakin kun Iivari ei ole mukana, nuoriherra kun haistelee joka ikisen ruohotupsun ja pensaan suurella hartaudella.

Tänään saatiin sitä paitsi nukkua ruhtinaallisesti yhdeksään! Ja kyllähän meille uni maittokin. Arskalla ei tuntunut olevan mikään kiire nousta, mutta nousi sitten kuin minäkin ja niin lähettiin aamupissalle. Sitten laitettiinkin possujuurespata uuniin muhimaan ja lähettiin pitkälle kävelylle.

Tänään ei sää helli samoin kuin eilen jolloin tehtiinkin monta lenkkiä. Olipa taas mahtava syksyinen auringonpaiste, vaikka tuuli puhalsikin aika kylmästi paikoin. Ihan kiva ilma tänäänkin on ollut, mutta harmaata, ja nyt tuntuu vähän vettä tihkuttavan. Toivottavasti ei ala ihan kamalasti sataa. Me kun ollaan Helin ja Tyynen kanssa treffeistä sovittu. Viedään koirat ensin riekkumaan ja sitten tullaan meille kaffittelemaan ja herkuttelemaan. Siis eihän sade tosi koiraihmisiä haittaa, mutta kivempihan se olisi kuivemmalla kelillä tapailla. Arttukin selkeesti kaipaa kaveria niin saisi Tyynen kanssa hullutella.

Kyllä sitä nuortapartaa jo ikävä onkin. Artun mielestä äitee ei edelleenkään osaa leikkiä kunnon snakuleikkejä eikä sitä siis leikkituulelle saa millään. Makoilee vaan, ja käy välillä partsilla suorittamassa vahtihommia. Toisaalta taitaa se kyllä tyytyväinenkin olla, saa äiteen kaiken huomion:=) Kovasti oli siivotessa äiteen assistenttina. Menee ilmeisesti matkalaisilla tänään kotiinpaluu Seinäjoelta sen verran myöhään että haen Iivarin vasta huomenna töiden jälkeen kotiin.

Kameraakin on käytetty viime päivinä jonkun verran. Useampana kertana olen Iivarista yrittäny saada kunnollista poseerauskuvaa, mutta sähikäinen on nopeempi kuin kuvaaja. Ehtii juuri aina muuttaa hienoa asentoaan ennenkuin kuvaaja kameroineen on valmis:( Tai sitten jos olisi muuten hyvä niin välähtääkin salama, mikä ei ulkokuvissa aina ole se paras mahdollinen vaihtoehto kun heijastuu sitten mustasta turkista ihan hölmösti. Höh, ei auta kuin jatkaa yritelmiä jahka jätkä taas kotiutuu. Tässä joitain viikonlopun räpsyistä.

Pojat kisaa kumpi saa lukea lauantain lehden ekana

Täysikuu lauantaiaamuna

Auringonnousun punaamia pilviä

Parrat pellolla

Arttu, uskollinen oravabongari

Iivarin poseerauksia
... ja se salamakuva ...