Koko jengi koossa taas

Näyttelymatkalaiset olikin lähtenyt niin aikaisin Seinäjoelta että päästiin hakemaan Iivari kotiin eilissä iltana. Sitä ennen ehdittiin sovitusti ulkoilla Helin ja Tyynen kanssa. Voi että oli Artulla ja Tyynellä HAUSKAA kaksisteen peuhatessaan!!! Aikataulut vähän venähti niin ei ehditty viedä partoja mihkään ulkona riekkumaan, mutta tehtiin ensin reipas lenkki ja saivat meillä sitten leikkiä samalla kun myö äiteet kaffiteltiin ja herkuteltiin. Meno oli sitä tuttua taattua snautseripainia ja formulointia. Ihan niin kuin Artulla aikanaan Ritan kanssa ja nyt Iivarin kanssa. Tosin Arttu selkeesti näytti ottavan huomioon että nyt leikkikaveri oli pienempi, nuorempi, ja tyttö. Ei ollut ihan niin äijämäiset otteet kuin Iipan kanssa. Herrasmieshän se on. Mennä kohelsivat reilun tunnin. Arttu ei ole päässyt Tyynen kanssa aiemmin leikkimäänkään, lyhkösesti ollaan vaan jossain nähty, mutta kyllä siinä snautserit toisissaan sieluntoverit kohtasi, sen huomasi heti:)

Voimathan se nuoren neidin kanssa riekkuminen pojalta vei. Lähettiin samaan aikaan hakemaan Iivaria Nealta kun Heli ja Tyyne suuntasivat kuononsa kotia kohti. Arttu oli hyvin vaisu, ja kun Iippa tuli autoon, ei jaksanut Arska pikkuveikkaa oikein edes moikata. Ei sen puoleen, väsynyt oli Iippakin matkastansa. Eihän me päästy kuin hädin tuskin isolle tielle niin jo oli molemmat parrat päänsä häkin pohjalle painaneet ja havahtuivat vasta kun kotipihalle ajettiin. Samalla sitten heitettiin pikkulenkki, mentiin kotiin, pojat sai iltaruokansa ja ei aikaakaan kun olivat patjoillaan nukkumassa. Jäi väliin se normaali tapaamisrituaali, eli, mikäs muu kuin formulointi mitä yleensä Iipan reissulta palatessa harrastavat. Tänään kyllä illalla sitten kovalla älämölöllä painivat senkin edestä.

Mulla on inhottavan tukkonen ja kuumottava olo. Heräsin aamuyöstä outoon oloon enkä meinannu enää saada unta, kello ei ollu edes puolta viittä.. Kiva juttu kun tietää ettei kellon soittoon enää kamalan kauan ole aikaa. Aamulenkillä heikotti ja tuntu huteralta. Arvelin että johtunee eilisillan herkutteluista. En aikoihin ole mitään makiata syönyt niin nyt sitten taisi nautiskelut kostautua ja verensokerit heilahdella. Mene ja tiedä, päivän mittaan alko kurkussa tuntua karheutta ja tossa kun piti ulkoilemaan suoriutua, paleli ja oli totaalisen vetämätön olo, tuumin että jaksankohan kunnon lenkkiä lainkaan. Vaan lähdettävähän se oli ja ihan kivasti kulku sujui vaikkei kovin hehkeältä tuntunutkaan. Pojatkin kai aavisteli äiteen heikohkon voinnin ja käyttäytyivät vaihteeksi erinomaisen sivistyneesti ja kuuliaisesti, kyllä ne osaa kun vaan malttavat. Vähän vielä pitempää matkaa varmaan olisivat toivoneet, mutta pakko oli tulla kotiin tunnin päästä. Onneksi löytyi kaapista puruluut, niin saivat jotain vielä tekemistä olevinaan. Niitä tuossa nyt syövät vierivieressä, ainakin toistaiseksi.
Yleensähän se on niin että jossain vaiheessa toisesta alkaa tuntua että ruoho on vihreämpää siellä toisella puolella, ja alkaa kytätä toisen puruluuta. Jolloin se toinen joko suostuu vaihtariin, tai sitten ei, jolloinka alkaa ensin tois- ja hetken päästä molemminpuolinen kyräily ja urina "mun purkkaria et ainakaan saa". Mikä urina pyritään oitis lopettamaan äiteen komennolla ja uhkailulla pistää puruluut hyllylle elleivät hiljene. Joskus ne puruluut kyllä lähtee hyllylle... Nyt ei kumpikaan voinut tulla äiteen kanssa partsille vahtikeikalle, toinenhan olisi voinut viedä toisen luun jos olisi sen luota erehtynyt poistumaan. Iivari kyllä kyttäsi partsin ovella että mitä Arttu tekee jos hän menisi partsille. Joskus on Iippa hämännyt, mennyt partsille ikään kuin siellä jotain mielenkiintoista olisi ja kun Arttu ryntää perässä, Iivari kiiruusti kipittää omimaan Artun puruluun. Eikä Arttu siitä yleensä ole moksiskaan, menee vain ja ottaa sen vapaan puruluun. Ovelia ovat, ja hauskoja seurata:=)

Nyt täytyy mennä keittämään kuumaa jos saisi uhkaavan lentsun häivytettyä pois. Ei huvittaisi ruveta sairastelemaan. Hyvää viikon jatkoa snautseritalosta!