Yksi taas läksi

Iivari the Reissumies meni jälleen menojaan, jättäen Artun ja äiteen keskenänsä kotio. Eli veimme junnuparran Nealle, aamulla aikaisin suuntaavat Lahden kv-näyttelyyn ja palaavat joskus iltapuolella. Saa nähdä mitä tämän kertainen tuomari on meitin jätkästä mieltä.

Tiedossa siis hidas ja hiljainen lauantaiaamu, nukkua saa niin pitkään kuin nukuttaa. Ei silti, vaikka aina muka napisen Iipan varhaisia herätyksiä, niin ei mua haittaa aikaisin herääminen (tosin joku raja sillä ’aikaisellakin’…). Jos mun täytyy jotain järkevää saada päivän aikana tehdyksi, on askareet alotettava heti aamusta, tai muuten on vaara että jääpi tekemäti. Kun on tottunut Iipan myötä taas aikaisiin herätyksiin, niin kello yhdeksältä herääminen tuntuu siltä että päivä on jo puolessa. Sitä paitsi, eikös ihmiset vanhemmiten ala luonnostaankin heräilemään hyvin varhain? Ikä ei tule yksin...

Nyt kun herra leikkijä-lelunviskoja on poissa, uskallan polttaa kynttilöitä matalammallakin pöydällä. Ja mikäs sen ihanampaa näin pimeänä aikana kuin kynttilänvalo joka huoneessa! Takkatulta kaipaan, vaan kun ei sellaista ole, täytyy muistella takkatulen loimotusta mökillä.
Pitipä tuossa ihan ruveta selailemaan lomakuvia, miten tuntuu että siitä on jo kamalan pitkä aika, ja vielä pitempi seuraavaan... Tässä Arskasta pari muistaakseni ennen julkaisematonta otosta mökin edustalla ja avuliaana putsaamassa grillilastoja. Oi niitä aikoja...

Artun suosiollisella avustuksella, lue: vieressä tuijotti ja kuolasi (kuolaako kaikki snautserit??), pistettiin äsken juustoiset tortillataskut uuniin. Nyt onkin tosi passeli aika vetästä kevyehköt iltapalat, sen jälkeen maittaa uni mainiosti:=) Joten eikun syömään.

Reipasta ja rentouttavaa viikonloppua! Ainiin, ja muistakaahan sunnuntain vastaisena yönä siirtää kelloja, kesäaika on päättynyt!