Sunnuntailounaalla

Eilen ajettiin äiteen kummitädin luo missä jo ovella ihanat tuoksut kiiri kuonoihimme ja herkut odotti nälkäisiä vieraita. Pojille oli valmistettu jauhelihalounas, lisukkeena saivat kaksijalkaisten kaalilaatikkoa jossa nam, niiiin maukkaita ISOJA lihapullia. Herkuteltiin mahan täydeltä. Tosin pojat tuntuivat olevan sitä mieltä että kahden annoksen jälkeen vielä vatsansa vetäisi. Kuonot kohosi kohti ruokapöytää ja jätkät kävivät vähän väliä tsekkaamassa josko hellalla vielä porisisi jotain herkkumuhennosta heille.

Kummitätini joutui loppukesästä päästämään 15-vuotiaan koiransa temmeltämään muille niityille. Kaapeista tyhjennettiin nyt kaikki mahdollinen koiratarvikkeisto ja saatiin katsoa mikä olisi meille käypää. Voi hyvä ihme sitä tavaran määrää!! Mukaan lähtikin iso pahvilaatikollinen vaikka mitä; Hurtan uusi toppatakki, tyylikäs Burberry, ruokasäkki, nahkapanta, patjoja, leluja, trimmausvälineitä … Vielä olisi ollut tarjolla vaikka ja mitä, mutta kun tässä huushollissa jo kuppeja ja kippoja ja muutakin koiratavaraa on niin joku raja sentään piti pitää ettei hulvattomasti tule lisää kamaa. Nyt on sitten partojen vaatekaappi mallillansa, Iivarilla ei omaa toppista vielä ollutkaan. Patjojakin on niin ettei enää tarvii päiväksi eteiseen muualta petejä siirrellä.

On nuo vaan mainioita matkakumppaneita, niiden kanssa on tosi mukava ja helppo kyläillä. Vaikka välillä ovat sellaisia hurveloita riekkujia niin osaavat myös olla vieraskoreita ja käyttäytyä kuten fiksun snautserin kuuluukin. Yleensä meitin kyläpaikat on niiden mielestä siitäkin kivoja, että (paitsi että kylässä saa paljon herkkuja!) siellä on lupa mennä sohvalle, toisin kuin kotona. Niinpä se mahdollisuus käytetään aina tarkkaan hyväksi. Ei mennyt eilenkään kauan kun Arttu jo oli sohvalla polleana ja urvelsi ja örisi Iivarille joka lattialla makoili. Sohva oli sitä paitsi tosi hyvässä paikassa: selkänojaa vasten seisten pystyi seuraamaan aitiopaikalta keittiön touhuja ja nuuskuttamaan tuoksuja:)

Kummitädiltä sai kaiken muun lisäksi paljon rapsutuksia, haleja ja kehuja. Koiran kaipuu siellä oman koiran poismenon jälkeen on tietysti kova, ja siksikin koiravieraat erittäin tervetulleita. Tosin eipä sinne aikaisemminkaan ilman koiraa ole ollut menemistä:=) Sinne suunnataan varmasti pian uudestaan, viimeistään ehkä joulun tienoilla.

Tänään oli Artun rokotukset. Nyt on nekin kolmeksi vuodeksi eteenpäin kunnossa. Tuntuupa pitkältä ajalta tuo kolme vuotta, mutta niin on uudet voimassaolosäännöt. Arttu on keväästä laihtunut 1,5 kg, 18,5 kg näytti vaaka! Ihan hyvä juttu, vaikkeihän Arttu mikään lihava koskaan ole ollutkaan, muttei nytkään ihan laiheliini. Vähän pienemmällä annoksella on ollutkin kun tuntui jossain välissä että vatsan ympärys kasvaa liiaksi, mutta nyt voi vähän jo vaikka annosta suurentaa, ihan pikkasen. Muutenkin kaikki oli kunnossa joten hyvillä mielin voidaan porskutella etiäpäin. Biotiinia ostin samalla Artulle kynsien vahvistamiseksi.

Uusien vermeiden kunniaksi pojat järjestivät iltalenkin jälkeen muotinäytöksen ja esittelivät mitä eiliseltä reissulta kotiin tuomisia oli.

Tyylitietoisen snautseriherran valinta
syksyiseen säähän on Burberry.

Nuoremmankin snautserin vartaloa talven tuiskuissa
suojaa lämmin toppatakki karvakauluksella.

Uudet pallot on testattu ja hyviksi havaittu:

Myös patjan vetokestävyys testattiin:
Paras on patja kuitenkin pötköttämiseen:)
Siispä hyvää yötä!