Äzhii äzhii aivastus voihan vaivastus

Niinhän siinä sitten kävi että teki keskiviikkoinen kentällä myrskyssä oleilu tepposensa. Olo on tukkoinen, palelee, kurkku karhea, väsyttää, lihaksia särkee, nenä vuotaa... Klassiset flunssan oireet, eikä kiva. Tuntu illalla siltä että näinköhän musta on kylpylään lähtijäksi laisinkaan, mutta eiköhän tässä tolpilla pysytä sen verran että pääsee parrat polskuttelemaan. Saavat ylimääräiset energiansa purettua altaaseen, ovat sen verran yliwirtasia kun eilen jäi lenkitykset vähän vaillinaiseksi äiteen kurjan olotilan vuoksi. Ilta meneekin sitten taatusti lepäillessä, ainakaan viimeksi ei meillä uimisen jälkeen jaksettu riekkua, hyvä kun iltapissalle jaksoi pojat lähteä. Porukka on jaettu ryhmiin ettei kellekään tulisi turhia odotuksia kun ei altaaseen mahdu montaa koiraa kerralla, varsinkaan jos tarvitsee uimaohjaajan apua (ja me luultavasti tarvitaan..). Tyyne on jätkien kanssa samassa vuorossa joten snautsrijengi valtaa altaan ekana:) Muut tulee sitten meidän jälkeen.

Tässä pojat viime sunnuntain lenkillä.

Arttu tähyää pupuja

ja Iivari miettii kepposia kiviaidalla

Rauhaisaa pyhäinpäivää!