Yllätin eräänä päivänä snautserit kesken makoisten päivänokosten. Pesukoneen huoltomiehen tulon takia tulin kotiin pari tuntia normaalia aikaisemmin. Eikä poitsut osannu siihen varautua. Yleensä kuulen niiden vastaanottopuhinat jo kun rappuja nousen. Havahtuvatkohan äiteen askeleisiin pihalla vai avainten kilahdukseen rapussa, en tiedä, mutta hereillä ja valppaina joka tapauksessa aina ovat. Nyt ei pihahdustakaan kotoa kuulunut, oli aivan hipihiljaista. Kun avasin oven, kömpi kaksi unenpöpperöistä, haukottelevaa partaa tervehtimään ”mitä sä nyt jo täällä teet”. Molemmat vähän hölmistyneen ja nolon näköisinä että hupsis, taidettiinkos me nukkua pommiin… Tämä todistaa sen, että koirilla on kuin onkin sisäinen kello joka hälyttää kun alkaa olla aika valmistautua äiteen kotiintuloon. Siihen saakka voi ottaa rennosti ja nukkua:=)
Pesukonetta uskaltaa siis taas käyttää kun irronnut olake vaihdettiin uuteen. Ei onneksi ole mikään yleinen vika, oli vaan jäänyt tehtaalla tsekkaamatta kiinnitys. Nyt pitäisi olla tukevasti kiinni ja päästään jatkamaan pyykkikeon tuhoamista.
Puhelin sen sijaan meni vaihtoon kun vanhasta näyttö pimeni. Johan se muutaman vuoden käytössä ehti ollakin. Mitä olen kuullut niin ei kai nykypuhelimet aina niinkään kauan kestä. Toista se oli vanhaan hyvään aikaan, ei tarvinnut puhelimia alvariinsa vaihtaa. Monellakohan on vielä lankapuhelin pöydällä? Mulla on vaikka harvoin sitä käytän, hyvä jos kerran parissa kuukaudessa kun on aikomus joku oikein maratonpuhelu soittaa. Hyvin kai tuosta voisi jo luopua kun ei se juuri koskaan soikaan, tai no ehkä sen kerran parissa kuukaudessa. On yleensäkin äänettömällä, siksi kun ei se kuitenkaan koskaan soi... Jotenkin se vaan on kuin uskollinen vanha ystävä, vuosikymmeniä pöydällä kököttänyt niin eihän siitä yksinkertaisesti raaski luopua:) Kuka muistaa vielä Maxwell Smartin, salaisen agentin nro 86 kenkäpuhelimineen? Sarja tuli telkkarista joskus 60-luvun lopulla. Kyllä oli huvittavaa kun agentti puhui kenkäänsä, tai siis puhelimeensa. Tuntui ihan hölmöltä että jollain muka voi olla puhelin koko ajan mukanansa, sellaistahan nyt ei vaan voi olla! Eipä silloin arvattu miten maailma muuttuu… No, onneksi puhelimesta on kehitetty taskuversio. Aikas kurjaa olisi lenkillä ottaa kenkä jalasta kun puhelin soi:(
Mutta nyt on meitin aika laittaa puhelittomat kengät jalkaan ja puhelin taskuun ja päästää parrat tsekkaamaan lähitienoon kuulumiset.
Pesukonetta uskaltaa siis taas käyttää kun irronnut olake vaihdettiin uuteen. Ei onneksi ole mikään yleinen vika, oli vaan jäänyt tehtaalla tsekkaamatta kiinnitys. Nyt pitäisi olla tukevasti kiinni ja päästään jatkamaan pyykkikeon tuhoamista.
Puhelin sen sijaan meni vaihtoon kun vanhasta näyttö pimeni. Johan se muutaman vuoden käytössä ehti ollakin. Mitä olen kuullut niin ei kai nykypuhelimet aina niinkään kauan kestä. Toista se oli vanhaan hyvään aikaan, ei tarvinnut puhelimia alvariinsa vaihtaa. Monellakohan on vielä lankapuhelin pöydällä? Mulla on vaikka harvoin sitä käytän, hyvä jos kerran parissa kuukaudessa kun on aikomus joku oikein maratonpuhelu soittaa. Hyvin kai tuosta voisi jo luopua kun ei se juuri koskaan soikaan, tai no ehkä sen kerran parissa kuukaudessa. On yleensäkin äänettömällä, siksi kun ei se kuitenkaan koskaan soi... Jotenkin se vaan on kuin uskollinen vanha ystävä, vuosikymmeniä pöydällä kököttänyt niin eihän siitä yksinkertaisesti raaski luopua:) Kuka muistaa vielä Maxwell Smartin, salaisen agentin nro 86 kenkäpuhelimineen? Sarja tuli telkkarista joskus 60-luvun lopulla. Kyllä oli huvittavaa kun agentti puhui kenkäänsä, tai siis puhelimeensa. Tuntui ihan hölmöltä että jollain muka voi olla puhelin koko ajan mukanansa, sellaistahan nyt ei vaan voi olla! Eipä silloin arvattu miten maailma muuttuu… No, onneksi puhelimesta on kehitetty taskuversio. Aikas kurjaa olisi lenkillä ottaa kenkä jalasta kun puhelin soi:(
Mutta nyt on meitin aika laittaa puhelittomat kengät jalkaan ja puhelin taskuun ja päästää parrat tsekkaamaan lähitienoon kuulumiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti