torstai 2. joulukuuta 2010

Tapahtui iltalenkillä - ällistyneen purkaus

ARGH HUOH voi hyvää iltaa! Kolmisenkymmentä vuotta olen koirien kanssa lenkkeillyt ja tavannut jos jonkinmoista vastaantulijaa. Enimmäkseen koirafaneja, joskus harvemmin koirista vähän vähemmän pitäviä ihmisiä. Mutta koskaan ei ole vastaan tullut sellaista tapausta kuin äsken iltalenkille lähtiessä.

Oltiin siis vasta lenkille lähdössä ja menossa tuossa läheisessä risteyksessä. Olin keräämässä toisen pojan jätöksiä pussiin kun pistin merkille että mäkeä alas tulee keski-iän ylittänyt pariskunta kävelysauvaillen. Varsinkin lujaa vauhtia ohitse viuhuville sauvoille Arttu saattaa räsähtää (= yleensä räsähtää) joten otin pojat lyhyelle remmille kun mentiin suojatien vieressä olevalle roskikselle, aikomuksena sitten ylittää suojatie. Olin saanut pussin roskikseen ja samassa herra ja rouva sauvaurheilijat pysähtyivät ihan meidän viereen (voi vaan kysyä että miksi ihan viereen, olisihan siinä ollut tilaa kauemmaksikin meistä mennä...). Vaikka Arttu oli ihan lyhyessä remmissä, en ollut tarpeeksi tarkkaavainen ja se pääsi hypähtämään herraa kohti, ei kuitenkaan ääntäkään päästänyt, enempi sillä tavalla moikkaustyylillä oli menossa. Käännyin miestä kohti aikomuksenani pahoitella koirani huonoa käytöstä. Vaan jäi anteeksipyynnöt sikseen... Kas kun siinä samassa alkoi tulla kävelysauvasta osumaa kohti Arttua kera kiroilujen että vie pois ne helvetin rakit siitä pyörimästä. Sai äijä vielä vettä myllyynsä kun Iivari pääsi tekemään piruetin edessään, vaikka Iivari ei edes reagoinut pariskuntaan millään lailla. Ja silloinhan alkoivat molemmat sekä herra että rouva suojatiellä seisten hullun lailla sorkkia sauvoillaan Iivariakin ja törkeät kommentit mun rakeista yltyi. Mulla alkoi tosissaan keittää ja vastasin vihaisesti takaisin että ei sitä nyt tarvitse sentään sauvoilla koiria törkkiä, mutta valitus sen kuin jatkui tyyliin että sohivat sauvoilla kun rakit pyörivät heidän tiellään. Kun lähtivät siitä katua ylittämään huusin erittäin jäätävällä äänellä peräänsä että parempaa illan jatkoa. Johon mies vielä vaan jatkoi sitä samaa että ei tarvitse tänne tuoda niitä rakkeja pyörimään.....

APUA! Olen ihan ällistynyt, en ole moiseen alhaiseen ja moukkamaiseen käytökseen todella koskaan törmännyt enkä voi sitä käsittää. Hyvin ymmärrän sen ettei kaikki koirista pidä, mutta ei kai sitä koiravihaa tarvitse sentäs sauvoilla sorkkimalla osoittaa???!! Enhän mäkään mene potkimaan ohi päristelevien mopopoikien kulkupelejä vaikka kuinka pännisi kaahailu. Toisen omaisuuteen nyt vaan EI KOSKETA, oli kyseessä auto, mopo tai vaikka "vaan" koira. Ja asiathan voisi ilmaista monella tavalla, jos olisi yhtään älliä päässä.

Mulla meni pasmat ihan sekaisin ja jäin hetkeksi totaalisen ällistyneenä paikoilleni seisomaan ja kokemusta sulattamaan. Sitten se poikasiaan puolustava tiikeriemo mun sisällä heräsi ja ajattelin että pirkules tämä ei jää tähän, perään mennään ja sanotaan pari valittua sanaa, mun koiria kun ei noin kohdella. Niin tehtiin, mutta arvon herrasväki oli jo sen verta kaukana että yritin rauhoitella itseäni että anti olla, ja parempi ehkä niin, sillä siinä vaiheessa oli viha kuohahtanut jo täysin yli laidan ja olisin varmaan sanonut ennen kuin ajatellut mitä suustani päästän. Näin vain että heitä vastaan tuli taas koiria ja mielenkiinnolla seurasin josko jälleen sauvat heilahtaa, mutta tyytyivät vain väistämään nuo koirat. On se varmaan heillä rankkaa lenkkeillä kun koiria täällä tulee vastaan jatkuvasti:(

Huoh, täytyy tästä yrittää rauhottua, vieläkin kuohuu kun ajattelen, ja silmissä näkyy punaista. Onneksi ei jälkiä sentäs jäänyt vaikka Iivariakin kylkeen tökkivät. Taisi olla pariskunnalla pipo tiukalla ja unohtunu päivän pillerit purkkiin. En muista kyseistä herrasväkeä koskaan nähneeni, ja toivottavasti en ihan kohta näekään! Eikä moisen kokemuksen jälkeen muuten olisi ihme vaikka Artun reuhaaminen sauvakävelijöitä kohtaan vaan yltyisi. Kyllähän snautseri kokemansa muistaa!

Mutta kuten sanottu, tällaiset moukat on ONNEKSI hyvin harvassa ja yleensä saadaan lenkkeillä ihan rauhassa ilman pelkoa sauvan reijistä kyljissä. Kaikkea sitä maa päällään kantaa. ARGH ja HUOH vielä kerran ja nyt hermosauhuille ja sitten pojille antamaan iltaraksut.

3 kommenttia:

Satu Ja Naava kirjoitti...

No huh! Kyllähän noita juttuja aina kuulee sauvoilla huitovista hiihtäjistä mutta että sauvakävelijätkin... onneksi ei koiriin pahemmin sattunut. Kaikenlaisia sekopäitä sitä onkin.

Susan Miiro kirjoitti...

Hui olkoon! Tuossahan olisi voinut soittaa poliisin paikalle. Ei noi toimita vaikka kuinka ottaisi päähän! Onneksi pojat selvisi (ja sinä myös) pelkällä säikähdyksellä, mutta varmasti Arttu muistaa... =( joten tsemppiä ja kärsivällisyyttä seuraaviin kohtaamisiin =)Huomenna nähdään pikkujoulujen merkeissä!!

Arttu kirjoitti...

No näihin todella ikäviin ihmisiin näköjään välillä törmää! Onneksi vain harvoin,ja onneksi me koiraihmiset ollaan aivan toista maata:)
Satulle ja Naavalle erinomaisen mukavaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää, vai luuletko että menee snautserimaisesti itsePäisyyspäivän merkeissä? :=)
Susan, huomenna pikkujouluillaan!