Paitsi että yöllisen sateen jälkeen on tienoo muutamaa viime päivää kuraisempi, niin meidän aamussa on ollut muutenkin kuraa. Heräsin kuuden maissa Iivarin piippailuun. Yleensä en siihen reagoi muuten kuin komentamalla pojan takaisin petillensä, tuo kun tuppaa johtumaan lähiseudun neitojen juoksuisista tuoksuista joita pitäisi päästä tutkimaan. Nyt oli kuitenkin äänessä normaalia kiivaampi ja levottomampi sävy. Siispä äkkiä vaatteet päälle ja ulos katsastamaan josko sitä joku ihan oikeasti vaivaa. Ja vaivasihan sitä. Vatsa aivan kuralla. Hyvä kun tuohon tien varteen ehdittiin.
Lyhyen kävelyn jälkeen en ajatellut vielä siihen aikaan oikeasti nousta joten vaivuin takaisin petiin. Kunnes kevyen unihorroksen läpi kuulin Iipan oksentelevan. Noniin, eikun ylös putsaamaan lattioita. Sitten kahvinkeittoon, johan kellokin näytti sitä aikaa että voi herätä. Jäi kaffenhörppäys lyhköseksi kun poika taas ilmaisi että nyt olisi kiire. Siispä mentiin taas, eikä turhaan. Tehtiin samalla vähän pitempi lenkki. Kotia tultua Arttu sai normaalin aamupalansa, Iivari Inupektejä (onneksi oli muutama vielä paketissa) ja partaäijää, ei ollu kermaviiliä - kai tuo vähän saman asian ajaa?, johon sekoitin sokeria ja raejuustoa. Hyvin maistui, toivottavasti yhtä hyvin tehoaa.
Ei Iipalla ole muistini mukaan kurailuvaivoja ollutkaan kuin ehkä joskus pikkupentuna, eikä muuten Artullakaan aikoihin.Tiedä sitten mistä nyt johtuu, liekö ehtiny jotain outoa ulkona kitaansa nappaamaan. Se oli kyllä eilen tosi vaisu ja nukkui kaiken ajan mitä kotona oltiin. Ajattelin sen johtuvan helteestä, mutta ehkä joku vaivasi vatsassa jo silloin. Nimittäin illalla tuoksahteli olohuoneessa aikas vahvat kaasupäästöt:( Toivottavasti menee ohi tänään, ikävä jättää vatsavaivaista, tai muutenkaan sairasta, koiraa kotiin pitkäksi päiväksi. Ja näinhän nää yleensä sattuu että vapaiden viimisenä päivänä jotain tulee, kun olisi tässä ollu monta päivää aikaa käyttää ulkona vaikka tunnin välein. Nyt on kyllä muuten ihan pirteän oloinen.
Kun tehtiin se toinen, vähän pitempi, lenkki, näin variksen lentävän suuren vanhan kuusen oksalle suussaan jotain isoa ja punaista. Kohta alkoi oksistosta kuulua piip - piip - piip - piip. Varis oli löytänyt todellisen aarteen, koiran tai lapsen jälkeensä jättämän piippilelun. Pian tippui lelu variksen suusta maahan, ja varis heti perässä lensi sitä noutamaan. Mihin lie aarteensa turvaan siitä vienyt. Tähän se on maailma mennyt - pitää variksillakin jo olla aktivointilelut;)
Muuten oli hiljaista, ketään ei ehtinyt tulla vastaan. Kaikki varmaan kevätjuhlista toipumassa. Yö sen sijaan ei ollut ihan yhtä hiljainen. Parvekkeen ovi ja ikkunat kun on auki, kuuluu alatieltä kaikki äänet selvästi ja Iivari ehti moneen otteeseen kommentoda koulunsa päättäneiden ja muiden kesän alkua juhlineiden yöllistä kotiin paluuta. Joku oli jo edellisenä yönä tainnut juhlimisen aloittaa ja liekö kouluvuoden aggressioitaan purkanut kun tuosta on pari suojatien merkkiä kaadettu ja roskis heitetty katuun. Harvinaista kyllä, kun meidän suunnalla yleensä on tosi rauhallista. Mutta sattuuhan sitä.
Parrat ovat petillänsä nukkumassa. Minä sain yhden koneellisen pyykkiä laitettua pesuun. Ihan heti ei varmaan ole tarve lähteä ulos joten pohdin aamupäivän seuraavaa puuhaa. Olisi kaksi vaihtoehtoa, katsoa eilinen jakso brittisarjasta komisario Lynley, suosikkisarjani joka ilokseni uusintojen myötä palasi ruutuun, tai imuroida... Arvaa kumpi vie voiton?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti