Hyvin sujui poikien jälleentapaaminen, tosin Iippa yritti alkuun vähän yrmytellä ja öristä isoveikalle, ja ihmekös tuo, pitkä väsyttävä ja stressaava matka takana. Mutta kun Arttu fiksuna ei moiseen reagoinut, ja minä totesin että moinen käytös ei ole sopivaa oli sitten kuinka tahansa uusi titteli plakkarissa, niin öykkäröinti meni aika nopeasti ohi. Nyt on taidettu putsata Arskan korvatkin jo moneen kertaan. Kait ne siivoomisen tarpeessa olikin kun ei niitä kukaan monen moneen päivään ole ollut tsekkaamassa. Yhdessä nuo jo viettivät aikaansa partsilla vahtien, Iivarinhan piti tietysti heti kulmakunnalle informeerata että hänkin on taas mukana muonavahvuudessa. Ja johan tuo höpelö ehti repästä mukaansa veskipaperirullankin ja levitellä sen pitkin huushollia;) Vanhat kujeet heti mielessä kun kotia pääsee...
Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja Iippa käyttäytynyt hienosti. Oli jopa syönyt ahneesti ruokansa mitä ei aina reissuilla ole tapahtunut. Joten nälkiintyneen näköinen ei tuo ole, mutta kyllä ruoka kotikupista silti maistui erinonmaisen hyvin.
Nealle vielä onnea ja iso kiitos Iipan hyvästä huolenpidosta, ja tietysti Iipasta itsestään, että ollaan se meille saatu! Ei ole mulla hätä päiviä päästää jätkää matkaan kun tietää että kyllä siitä huolta pidetään:=)
Laitan myöhemmin arvostelut jahka jaksan niihin perehtyä ja outoja käsialoja tulkita, tosin yksi taitaa olla liettualaista kieltä joten se jäänee ikuiseksi salaisuudeksi mitä siinä lukee, muttei kait kovin huonoa voi olla kun kerta sillä Liettuan CH titteli heltisi:)
Hetihän me ruvettiin kuvaamaan kotiinpalaajaa saaliinsa kera, Artulla oli tärkeääkin tärkeämpi tehtävä olla äiteen kuvausassistenttina. Tässä kuvia, en malta nyt kirjotella enempiä, on niiiiin ihana kun porukka on koossa taas:=) Kyllä tota hurveloa olikin ikävä, vaikka mukavan rauhallistahan tuo elo vain Arskan kanssa oli...
Vielä tuo reissumieskin jaksaa tuossa eestaas hilppasta mutta eiköhän kohta tehtävän pissalenkin jälkeen uni maita, omalla patjalla.
Mutta siis, tässä muutamia kuvia Iipasta ja isosta Moletain saaliista ja pojista jälleen yhdessä parvekkeella vahtia pitämässä.
Liettuan muotovalion diplomi
Veljekset jälleen kimpassa vahtia pitämässä
Tämän kaiken minä sain, näyttää Iivari
Kolmen näyttelyn pokaalit ja ruusukkeet
Iivari, Lithuanian Champion;)
... ja nyt pitäisi sitten miettiä että mihin nuo kaikki pokaalit saadaan mahtumaan ...
2 kommenttia:
Onnittelu Iivarille! Harmi vaan ettei jätkä ollut kotona viikonloppuna.. Olis ollu NIIN kiva nähdä Iivariakin.
Kiitosta vaan! Sanos muuta, ehkä Iivarikin olis mieluummin ollu sun kanssa kastelemassa tassuja veteen kuin kehässä;) Mutta seuraavan kerran sitten on sekin toivottavasti kotomaisemissa kun nähdään!
Lähetä kommentti