Kesäkommentti

Voi nää mun nakkisormet:( Näillä ei tällä hetkellä kannata yrittääkään tehdä mitään pientä piiperrystä, esim. jos pitäs ommella vaikka nappi paitaan, ni ei onstuis sitten millään, puhumattakaan että sais edes langan neulan silmään. Äsken kaadoin kahvinsuodattimen mukin päältä kun ei sormet käskystä huolimatta tarttunutkaan siihen reunaan. Onneks kahvi oli jo valunu eikä porotkaan onnistunu leviimään lattialle. Senhän tietää minkälainen siivo eli sotku täyden suodattimen kaatumisesta yleensä seuraa, sekin kun on joskus testattu. Eilen kun purin kauppakasseja jääkaappiin, tippui jogurttipurkki lattialle. Iso PLÄTS - jogurtit yltympäriinsä. Jos olet joskus kokeillut, tiedät miltä tulos näyttää:) Juniorille annoin luvan tehdä esipesun lattialle, muttei maistunu Iipalle omenavaniljajogurtti.

Nilkat on vähän samaa maata ku sormetkin, mitä lie kapanosseja, näin aamusta ainakin jäykät ja turvonnu, näillä nyt sentään pystyy kävelemään, ainakin mitä äsken aamun pissalenkki tehtiin. Naaman turvotuksesta nyt sitten puhumattakaan... (Vatsan pömpötyksestä ei ikävä kyllä kait voi pelkästään kuumuutta syyttää?) Oi näitä kesän iloja.

Illalla oli erinomaisen hyvä tarkoitus tehdä vähän pitempi kesäillan kävely. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ajattelin poikkaista pienen metsikön poikki missä aina on ihan mielettömästi kieloja. No vielähän ei kielot ihan täysillä kuki, mutta tulossa niitä on taas valtavasti ja pelkät lehdetkin runsain määrin on kaunis näky:
Muutaman kuvan pystyin räpsimään, sitten alko hyttysarmeijan hyökkäilyt olla niin voimakkaat että pakko oli jättää kielojen ihailut sikseen. Eikä nää ollut mitään ihan pieniä hyttysiä, vaan tosi isoja ja pistosta jäi muistoksi kunnon paukamat käsivarsiin ja jalkoihin. En tunne hyttysmerkkejä mutta jotain jättimäkäräisiä nää kyllä oli. Mua ei haittaa jos vaiks sisällä yksi hyttynen inisee, mutta sitten kun metsässä alkaa kuulua korvien ympärillä sitä IIIIINNIIIIINÄÄÄÄ niin mulle tulee olo että nyt POIS, ja äkkiä. Niinhän sitä on nyt sanottu että mennyt talvi ois ollu hyttysten kehitykselle otollinen, ja siltä tosissaan tuntuu. Yritin kaikella tahdonvoimallani olla niitä puremia (joo, tiedän, hyttyset pistää eikä pure, mutta kyllä nää ihan kunnon puremilta tuntui...) raapimatta, mutta pirkules kun ne kutitti niin vietävästi. Kylmä suihku onneksi vähän toi helpotusta.
En yleensä tykkää käyttää mitään hyttysmyrkkyjä mut jos noita kiusanhenkiä alkaa noin runsain määrin kaupungissakin olla niin täytynee myöntyä ja alkaa pitää offipulloa taskussa hyökkäysten torjumiseksi.

Siirryttiin sitten metsiköstä aukeampiin maisemiin ja pojat saivat matkalla etsiä nameja ruohikosta ja malttoivatpa hetkeksi rauhottua poseeraamaankin (jopa Iivari).
Iivari on viime päivät syöny aika hyvin ja jopa suht nopeesti. Tosin täytyy sen vähän aina hannailla eineksiensä kanssa ja kun Arttu on jo syönyt, käydä sille urisemassa ja leuhkimassa että mullapas vielä ruokaa on, ähäkutti. Välillä heittelee nappuloita matolle Artun eteen, ei antaakseen niitä veikalle vaan ärsyttävästi niitä sitten siinä maiskuttaa toisen kuonon edessä. Arttu rauhallisesti kääntää päänsä, istuu monasti hellan ja tiskipöydän nurkkauksessa, katse nurkkaan päin ettei vahingossakaan osu katse ruoalla pelleilevään Iivariin, tai sen kuppiin. No jos ei Iippa kotona syö niin ulkona se pitää huolen kasvispuolesta. Suurta herkkua kakaralle on ajetulla nurmikolla ne irtonaiset ruohotupsakkeet. Se haukkaa niitä kidan täydeltä ja mussuttaa mennessään. Jotenkin tuntuis näin ihmismielellä ajateltuna että olis aika kuivakkaa niellä tollasta ruohotupasta mutta ei tunnu Iivarilla niin olevan. Edellinen tupas kun on nielastu niin jo on uusi suussa.Valitinkohan mä tässä nyt jo tarpeeksi kesästä? En mä tosissaan kesää inhoa, onhan vehreä runsas luonto kaunis ja kiva kun on lämmintä ja valoisaa, pensaat ja kukat kukkii. Mun mielestä kaikki vuodenajat on omalla tavallaan hienoja, talvi nyt tietysti ehdottomasti paras! Mutta kun olisikin vain lämmintä eikä Kuumaa! Liika on mulla aina liikaa. Sitä paitsi talvella ei ole hyttysiä. Eikä punkkejakaan sen puoleen. Yksi punkki on Artun partaan tarttunut, onneksi vielä ei useampia punkkibongauksia ole tarvinnu tehdä.

Yleensä ihmiset lähtee kylmää pakoon etelän aurinkoon, mä puolestani voisin lähteä johkin kylmään ilmanalaan auringon poltetta pakoon. Mikähän olis hyvä paikka, Alaska?

Illalla nukkumaan mennessä päätin että herätään aikaisin ja lähetään pitkälle lenkille ennen auringon porotusta. No, nyt kun iltasin tullaan vasta myöhään kotiin, nukkuu partainen vekkari nimeltä Iivarikin koko yön läpeensä (että jotain hyvää tästä kesästä!), ja niinhän tuo kello oli jälkeen puolen kasin kun noustiin. Ja nyt kun kohta ysiä viisaroi, niin tässä sitä vaan istutaan koneen äärellä ja ulkona taitaa jo hellelukemat kolkutella kulkijaa. Mutta jonkunlainen ulkoilu tässä nyt täytyy joka tapauksessa tehdä, mennä jonnekin kivennokalle istuksimaan, paikkaan missä ei olis hyttysiä:=) Tai sitten vain pihalle katselemaan työmiehiä töissään, kuuluvat jo alottaneen lauantain urakan...