Snautserit kylpylässä

Tänään päivällä suunnattiin kohti Hyvinkäätä ja OnnenKoira-kylpylää. Tyyne ja Heli tuli meidän kyydissä ja ennen altaaseen pulahtamista pääsi parrat aitaukseen purkamaan pahimmat energiansa ja vähän verryttelemään. Meno oli melkoisen vauhdikasta, kuinkas muuten. Nausterien menoa koirat viereisessä aitauksessa kovasti kommentoivat, liekö kateellisia olleet partojen hulvattomasta hauskanpidosta... Niihin kommentteihin piti tietysti snautserien puolestaan vastauksensa ilmaista, Arttu vanhimpana etunenässä. Haukku oli siis melkoinen:)
Sitten olikin aika suunnata sisätiloihin, koirat suihkuun ja altaaseen! Tyyne se näytti olevan varsinainen vesipeto, alkujännityksen jälkeen mennä polskutteli ihan omia menojaan. Neiti näytti lisäksi hyvin pitävän altaassa huolta muistakin ja nopeasti ui kaverin luo joka hänen mielestään kait oli olevinaan merihädässä altaan keskellä, uimaopettajan kanssa. Ehkä olisi vesipelastajaksi tästä snautserista? :) Arttu ja Iivari sen sijaan kumpainenkaan ei ihan omillansa uimaan mennyt. Avittaa piti sekä uimaopettajan altaasta käsin että äiteen altaan reunalta, takapäästä piti pukata poikia etiäpäin. Ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin polskutella menemään kun ei altaasta muutoinkaan pois päässyt. Hienosti se sitten molemmilta sujui! Arttu varsinkin ui tosi rauhallisesti ja uimaopettajan, joka muuten oli tosi pätevä ja mukava, mukaan ui erittäin rennosti, niin kuin pitääkin. Iivari sen sijaan alkuun pärskytteli kovasti, ja yritti napsia vesipisaroita suuhunsa, mikä puolestaan häiritsi itse uintiin keskittymistä. Mutta hyvin meni junnultakin kun pahimmat energiat oli saanut purettua. Neljäkymmentä minuuttia oli meidän ryhmällä aikaa ja koko sen ajan pojat vuorollaan altaassa viettikin. En enää pysynyt mukana laskuissa, että montako kertaa kumpikin altaan päästä päähän ui, mutta aikas monta tassunvetoahan siinä ehdittiin hujauttaa.

Sitten alkoikin äiteen urakka kun piti saada pojat kuiviksi. Pyyhkeet ja föönit oli talon puolesta ja niitä aikamme käytettyäni oli pojat sen verta kuivia että päästiin kotimatkalle. Auton takaosassa olikin melkosen hiljaista, ja kaikki kolme partaa nuokkuivat koko matkan Hyvinkäältä Jäkeen, toisin kuin Hyvinkäälle mennessä. Arttu se on nyt näköinen, pitkässä turkissaan föönattyna ilman harjoja ja muotoiluja, turkki iloisesti pörhöllään:=) Ei haittaa, hauskaa meillä oli ja varmasti aamulla pojat huomaavat omaavansa lihaksia joiden olemassaolosta ei aikaisemmin ollut aavistustakaan.

Arttu nukkuu sikeästi, Iivari sen sijaan on ollut vähän levoton koko illan. Pari kertaa jo käytin poikia ulkona (minä kun odotin rauhallista iltaa...), että jos olisi kovakin hätä. Ei vaan tuntunut löytävän Iippa hyvää paikkaa. Ja nyt se vaiva taisi selvitäkin, lienee jätkä jossain uimisen melskeessä häntänsä satuttanut kun tossa ulvahti kun häntäänsä kokeilin... Nean mukaan voi olla vesihäntä, joka mennee ohi parissa päivässä. Voi hitsi, pitikin sattua hauskan päivän päätteeksi. No niinhän se aina on että itku pitkästä ilosta...

Tässä vielä kuvallisia todisteita uima-masterseista altaassa.

Arttu valmiina altaaseen,
altaaseen menossa,
ja altaassa opettajan kanssa.
Sitten ihan iteksiään mennä polskuttaa,
ja välillä pariuintia Rino-kaverin kanssa
sitten pois, ja pian!

Iivarin polskutusnäyte
Opettaja ohjeistaa Iivaria, mukana kaverin tukena Tyyne
ja pois altaasta.

Hauskaa oli taasen, niinkuin aina UKUn porukan kanssa, kiitos vain kaikille kerhokavereille! Ja eritoten Helille ja Tyynelle matka- ja riekkuseurasta!!