Herätyskello hommissa

Viikonlopun herätyskellomme nimeltään Iivari ei petä. Kello ei varmaan ollu kuuttakaan kun jo kuulin sen höheltävän omiansa, rapsutteli ja ripsutteli ympäriinsä ja piippaili ja ynisi. Yritin kääntää kylkeä ja olla välittämättä. Vaan minkäs teet. Ei siinä levollisesti nukuttuakaan saanut joten ylös oli noustava (06.30) ja vietävä pojat pissalle. No toisaalta, eilen iski sellanen väsy että tehtiin aika pieni lenkki aika aikaseen joten kyllähän noilla jo hätä vähän olikin.
Ulkona vannoin itelleni että ruokin pojat ja menen takasin pehkuihin, mutta kotia tultua olin jo saanu vähän enempi silmiä auki ja totesin että olkoot, ehtii sitä päivälläkin torkahdella, toivottavasti. Kahvin voimalla sitä tässä nyt yritetään toeta tähän päivään.

Ilma on kivan leppoisa, ei tuule ja muutaman pakkasyön jälkeen asteet nollassa. Yleensä lauantaiaamut on tosi rauhallisia ja vastaantulijoita on harvassa. Joten senkin puoleen voihan tässä hyvin liikkeelle lähteä, ehtii sitten vielä hoitamaan asioita. Iivarille ainakin pitää hakea ruokasäkki, aamupalan jälkeen purnukkaan jäi vaan vaivaiset pari desiä nappuloita, ja kai sitä on ihmisillekin ravintoa hankittava. Ainiin ja MustiMirristä pitäsi käydä kattomassa vetovyötä, jos löytyisi malli mikä käy kahdelle koiralle. Mulla on ManMatin vyö ja se on muuten tosi hyvä, mutta lukko on sellanen avomalli ja siihen ei saa kunnolla (lue: turvallisen pitävästi) kahden koiran remmejä. Muitakin kotihommia taitaa ikävä kyllä olla rästissä päivän varalle. Mutta nehän nyt voi aina odottaa ja jos sää jatkuu tällaisena niin ehkä keskitytään enempi ulkoiluun.

Iivari on muuten oiva avustajakoira. Eilen pikapissatuksen jälkeen laitoin vesikattilan kiehumaan riisiä varten. Ajattelin että ehdin käydä parvekkeella istuksimassa sillä aikaa kun se alkaa kiehua. Unohduin siinä sitten ihailemaan kaunista värimaailmaa kun laskeva aurinko pilkisti harmaiden pilvien lomasta. Jokusen kuvankin yritin ottaa. Kunnes Iivari tuli vipeltäen sisältä ja nousi etutassuilla syliin niinkuin olisi isompaakin kerrottavaa, ja samassa muistin kattilan ja veden joka jo kiehuikin täysiä. Tosin Iivarin asia taisi olla että tules nyt jo antamaan ruokaa, mutta havahdutti mut joka tapauksessa keskeneräisiin hommiin.

Avustajakoiriahan nuo on muutenkin kun pitävät kalkkisäiteen liikkeellä eivätkä anna turhia sängyssä loikoilla:=) Joten nyt tästä on noustava, haukattava vähän aamupalaa ja sitten suunnattava kuonot ulos. Eiköhän siinä herää lopullisesti. Rentouttavaa lauantaita!

Eilistä auringonlaskua
(likaisten parvekelasien läpi)