Mukaan lähti ruokasäkin lisäksi paitsi pieni herkkupussi myös K9-vetovyö (vaikka se oliki vähän kalliimpi kuin mitä olin aatellu siihen satsata...). Settiin kuuluu yhden koiran liina joustolla, mutta vyöhön saa toiselle koiralle helposti kiinnitettyä tavallisen hihnan jossa lukot molemmissa päissä. Ja sellasia löytyy ihan omasta takaa. K9-sarjassa on myös jakohihna kahdelle koiralle, sitä ei tuolla nyt ollut. Täytyy katsoa josko sen myöhemmin hankkisi, tuota settiin kuuluvaa liinaa ei harmi kyllä voi erikseen ostaa.
Pienen tankkaus- ja lepotauon jälkeenhän uusia vermeitä oli lähettävä kokeilemaan. Räntää satoi mutta mitäs siitä. Paitsi että paikoin oli vaarallisen liukasta ja kun räntä oli peittänyt tiet, oli pakko askeltaa varovaisesti. Vetovyö oli tosi hyvä, vauhdikkaasti mentiin ja pojatkin jotenkin tajusivat että nyt on uusi vaihde päällä, eivätkä normaaliin tapaansa pysähdelleet joka puskan juurelle vaan mennä tassuttelivat reippaasti. Mulla kesti varmaan reilut vartin kun tajusin että hei, mähän voin heilutella vapaina roikkuvia käsiäni:) Siitä sitä sitte sai vielä uutta puhtia, harmi vaan että piti vähän varoa liukkautta. Mutta ans olla jahka viimisetkin jäät sulaa niin sitten mennään! Reitti kulki Pohjoisväylää K-raudan risteykseen, sieltä Ainolan ohi vievää kävelytietä ja Tuusulantien viertä kaupungin halki kotiin, lähes 2,5 tuntia, ei paha.
Artulla vyöhön kuuluva liina, Iivarilla leveä nylonhihna omasta varastosta.
Snautserit Ainolan portilla.
Ainolan komiaa kuusiaitaa, Ainola häämöttää vaaleana puiden lomasta
Ja kun ohi käveltiin, pitihän se kuva ottaa Ainolan isännästä Jannestakin.
Varsinainen kulttuuriretki siis:)Kun tassuista oli putsattu valtaisat räntäpallukat, sai pojat ruokaa ja ovat nyt hyvin ansaituilla unilla. Ja koska koiria ei hetkeen tartte hauskuuttaa, poistun minä tästä syömään ja uppoudun sitten leffan pariin. Niitä on boxille jokunen kertynyt kun ei ole ehtiny kattella. Lauantainjatkoja toivotamme siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti