Kuumat paikat pääerkkarissa

Kyllä me koiraihmiset ollaan hulluja! Yli 30 asteen helteestä huolimatta me ollaan valmiita raijautumaan varjottomalle kentälle kuumana helottavan auringon alle lauantain viettoon kera koiriemme (jotka koirat on ensin trimmattu, pesty, puunattu ja vielä hieman trimmattu), niiden häkkien, juomien, eväiden, telttojen ja lukuisiin reppuihin pakattujen lukuisten muiden tykötarpeiden. Ihan vapaaehtoisesti vieläpä. Sitten siellä kentällä, sen kuuman auringon porottaessa täydeltä terältä siniseltä taivaalta, tuskaillaan, hikoillaan, tuskaillaan, yritetään huolehtia koirien hyvinvoinnista (ja välillä vähän omastakin), koirien ja omasta nesteytyksestä, poltetaan itsemme, hikoillaan, tuskaillaan... Ja tästä kaikesta ilosta me vielä maksetaan.

Niin tehtiin mekin tänään. Vaikka kieltämättä hullun koiraihmisen vikaa minussakin on, en kyllä itseäni yleensä ihan niin hulluna pidä. Vaan joskushan sitä on tuohon täyteen hulluuteen mukaan heittäydyttävä. Varsinkin kun kyse on pääerkkarista. Eihän moista tapahtumaa sovi jättää väliin.

Siispä pakkasin reput täyteen juomista koirille ja ihmisille, kosteita pyyhkeitä koirille, evästä ihmisille ja koirille ja ties mitä muuta. Sitten pakkasin reput, häkit ja koirat autoon ja suuntasin kohti Porvoossa pidettävää pääerkkaria. Matkalla kyytiin napattiin Heli Keravalta. Kun oli hyvää seuraa, niin hauskaa oli ja matka sujui rattoisasti. Eihän tuo pitkä matka ole ja autossa nyt kestikin, kiitos ilmastoinnin, olla ihan tuskailematta. Perillä meitä sitten odottikin sama helle kuin kotoa lähtiessä. Puhisten ja hien virratessa saatiin raahattua ja mahdutettua kaikki kamppeet Nean telttaan. Koirilla siis ainakin oli paikat varjossa. Arttu oli mukana henkisenä tukena ja turvana, jos sellaista joku olisi sattunut kaipaamaan.

Viimeiseen mahdolliseen hetkeen pidettiin Iivari häkissä varjossa, tuo kun ei, monen muun lailla, helteestä piittaa. Ja sen kyllä näki kehässäkin. Liikkui hyvin ja reippaasti, mutta kun olisi pitänyt seistä asennossa tuomarin edessä, niin peppu ja siinä ohessa koko jätkä meinasi pudota maihin.

Lähes 30 mustaa oli ilmoitettu mukaan, tuomarina Kari Järvinen. Iivari kisasi ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Oli luokkansa ainoa edustaja, ERI:llä tuli siis luokkavoitto ja sai SA:n. Paras uros kehässä ei sijoitusta kuitenkaan herunut. Pääerkkarin luokkavoitosta sai Iippa Finnsieger-kiinnityksen. Tämä on toinen laatuaan, eli yksi kun vielä saadaan, on plakkarissa titteli Finnsieger;)
Kari Järvisen arvostelu Iipasta:
"Kookas uros. Hyvä pää. Hyvä kaula & etuosa. Oikeat mittasuhteet. Takaraajat voisivat olla paremmin kulmautuneet. Erinomainen rintakehä. Erinomainen turkki. Liikkuu hyvin edestä, hieman ahtaasti takaa."

Kotiin tultua molemmat koiruudet suoriutuivat vesikupin kautta etsimään sitä mahdollisimman viileätä pötköttelypaikkaa, mikä kyllä aika toivotonta näillä keleillä on. Eli ei täällä ole kauheesti liikettä näkynyt, aika hyvin veti kuuma reissu energiat pojista. Eikä ihme. Vähän yrittivät partsilla vahtia pitää, nolon laiskanlaisesti. Välillä tyytyi Arttu makuultaan jollekin ohikulkijalle wuffasemaan, eikä Iivarikaan jaksanut veikan avuksi sisältä tulla kuten yleensä.
Minulla taasen on tulipunainen naama ja hartiat, ja yleisolo kaikenkaikkiaan jotensakin nuutunut. Vaikka yritin mahdollisimman paljon olla teltan varjossa niin eipä tuon auringon alla kauaa tarvitse kehiä seurata kun jo saa kroppaansa polttomerkit. Tämän kesän ensimmäiset kunnon rusketusraidat on tienattu.

Nyt kun viralliset edustushommat on kunnialla hoidettu, näyttää lauantain vietto täällä jatkuvan levon merkeissä. Ehkä huomenna jaksamme taas olla eläväisempiä ja tehdä muutakin kuin lötköttää:=)