maanantai 8. elokuuta 2011

Ei enää huomiota

”Koulutuksen aikana omistaja opetetaan käyttäytymään hyvän laumanjohtajan tavoin, jotta ongelmilta vältytään myös tulevaisuudessa. Koulutuksemme ideologia on että tottelevaisuustemppujen tekemisessä käytämme parasta mahdollista palkitsemista, mutta jos koiralta halutaan pois joku väärä käyttäytyminen, toiminta täytyy tehdä sen verran epämiellyttäväksi että koira omassa viisaudessa jättää väärän käyttäytymisen pois."

"Huomioimattomuuden tarkoituksena on poistaa kaikki tavat jotka koiran mielestä tukevat sen asemaa ja näin saada koira tuntemaan epävarmuutta asemastaan."
---
"Ensimmäisen viikon aikana koiraa ei saa huomioida kotona millään tavoin eikä missään tilanteessa!”
Lainauksia koirakorjaamolta saamistani ohjeista huomioimattomuutta varten.

Jääkausi alkoi viikkoa ennen kuin meillä oli ensimmäinen koulutustunti korjaamolla.
Tuolloin koirien pitäisi olla omistajille kuin tyhjää ilmaa. Mikä, kun talouden kaksi runsaspartaista koiraa tiputtelee tippatolkulla vettä pitkin lattioita, ei ihan helppoa ole:)
Ensimmäisellä viikolla kotona täysi huomioimattomuus. Paitsi ruoka-aikaan tai ulos lähtiessä, jolloin koiria saa kehua ja rapsuttaa kun istuvat ja odottavat rauhallisesti.
Ulkona saa kieltää ja käskyttää ja kehua jos koira tekee oikein, mutta ei muuta huomiointia. Koirat saa nuuskutella niin paljon kuin haluavat. Kavereiden kanssa ei leikitä ja treenit on jätettävä väliin. Parratkin oli pestävä ennen jääkautta kun suositus on ettei hoitotoimenpiteitä jääkauden aikana tehdä, tai jos pitää tehdä niin’tekemättä niistä suurta numeroa’. Ja mä en kyllä osaa suihkusessiota niin huomaamattomasti hoitaa.

Etukäteen vähän jännitti miten itse muistan että MITÄÄN huomiota ei saa nuille antaa, ei vaikka mitä tapahtusi. Ja toisaalta eihän sitä tiennyt miten pojat suhtautuisi. Vaikken ole mikään kamala lällyttäjä enkä alituiseen koiria rapsuttele ja taputtele tai muutenkaan huomioi (mitä nyt päivän mittaan olevinaan niille höpöttelen ettei kukaan voisi itekseen puhumisesta syyttää), niin onhan ihan totaalinen huomion puute yhtäkkiseltään iso muutos. Eikähän sitä ekoina päivinä meinannukkaan muistaa. Välistä olin jo esim. komentamassa Iivaria haukkumisesta ja samassa muistin että ainiin suu kiinni, haukkukoon jos haukkuu. Tosin tuossa kohden oli lipsuttava säännöistä sen verran että yöllä annoin tiukkaa kieltoa jos metelöitiin. Ei tässä nyt sentäs häätöä oteta tämän takia.

Parissa päivässä kaikkeen tottui, eikä ollut edes kovin vaikeeta. Paitsi kun Iivari iloisena häntää heilutellen tuli vanha pyyhkeenriepu suussaan jotta joskos vähän vetoleikkejä leikittäs, ja se oli pakko ärähtää likeltä pois. Tai kun Arttu parvekkeella päätään tuolilla kannatellen syvään huokaisten yritti katsoa mua vetoavasti kauniilla ruskeilla silmillään jotta eikö hälle edes yhtä katsetta suotaisi, ja piti vaan tuijotella taivaita… Silloin tuntui ikävältä.

Koiran reaktiot jääkauteen voi olla voimakkaitakin ja koira voi yrittää saada huomiota osakseen keinolla millä hyvänsä. Ja juuri sen takia ei pahantekoonkaan saa reagoida. Sillä kun koiralle negatiivinenkin huomio on huomiota niin jos kerrankin kiellät jostain mitä se ei saisi tehdä, niin äkkiähän koira sen huomaa ja pahanteko yltyy, vain huomiota saadakseen. Eli vaikka sohvaa repisivät niin täyty vaan olla kuin ei mitään olisi tapahtumassa. Mutta meidän sohva on vielä ehjä, ja tapetit seinillä. Eipä poikia muutenkaan, paitsi Iivarin satunnaisia haukkumisia, tarvii kotona juuri mistään kieltää tai komentaa.

Pojat siis suhtautui koko hommaan heti alusta tyynesti, itse asiassa yllättävän tyynesti. Olivat lähinnä hämillään ja ihmeissään mutteivät protestoineet. Itekseen mahtoivat tuumailla jotta mikäköhän tässä oikeen on homman nimi. Molemmat yritti kyllä välillä kerjätä rapsutuksia ja tehdä itteänsä tykö mutta pahin yritys loppui kun huomasivat että saavat vain ärähdyksiä osakseen. Tämä siis sen jälkeen kun olin ensin oppinut murahtamaan vakuuttavasti, sekään kun ei ollut ihan helppoa, alkuun Iivari vain heilutti häntää kun ärähtämällä yritin komentaa sitä pois.

Lähes normaaliin tapaan on siis eletty, vaikkei huomiota ole saatu eikä sitä ole jaettu.

Ei kommentteja: