Tänään illalla ajeltiin Helin perässä Helin ja AJn tontille. Tarkoituksena tehdä viereisessä metsässä laumasta karkotusta molemmille pojille. Mutta sen verran tottelevaisia (vai arkajalkoja mammanpoikia?) nuo on että ei tullu häädöstä mitään. Arttu oli ekana vuorossa, eikä se kauaksi meistä lähtenyt ja tuli aina luo kutsuttaessa. Mikä oli yllätys, olin odottanu että jästipää vauhkoontuu ja pinkasee hevosaitaukseen tai ties minne eikä ota kutsuhuutoja kuuleviin korviinsa. No, tosin ei onnistunu saamaan pupunhajuakaan nenäänsä. Kerran jätti suorilta luoksetulokutsun noudattamatta, jäi kauniisti Helin viereen istumaan. Mutta ei siitäkään kunnon häätöä sitte tarvinnu toteuttaa.
Iivari vuorollansa kulki myös tarkasti meitä silmällä pitäen ja joka kerta lähti tulemaan luokse kun kutsuin. Että se niistä häädöistä sitten;=) Pitkälle ei arvattu lähteä kun Helikään ei tuntenu metsää että miten lähellä tie menee ja ettei tupsahdeta läheisen talon pihaan, missä kuulema on uroskoira. Jätettiin se tutustuminen toiseen kertaan.
Muutenkin on menny ihan kivasti, vähän vaihdellen. Arttu se vaan juntittaa ja varsinkin alkumatkasta ei meinaa ei:t eikä EI:t mennä jakeluun. Onhan se vähän tohotettava ensimetrit. Mutta loppumatkasta jo malttaa kuunnellakin, ei vaan aina sitte muista että se 'ei' pitäisi kantaa pitemmälleki ku muutaman metrin päähän. Iivari kävelee lähes kuin unelma, lähes kaikki reitit. Eikä sitä tarvitse paljon komentaa kun jo löysää hihnaa, ja katsoo perään että olinkos mä nyt hyvä.
Tällä viikolla ei korjaamolla oltukaan, oli väliviikko ja pitäsi vaan kotiläksyjä tehä. Ensi tiistaina viimeinen kerta siellä, katsotaan mitä silloin on ohjelmassa. Siihen mennessä toivottavasti taas hieman lisää edistystä saadaan aikaiseksi. Täytyy myöntää että on tullu vähä laistettua yhden koiran kanssa kävelyistä. Se kun on niin paljon helpompi ottaa molemmat kerralla mukaan. Ja onhan siinä saanu huomata että ne kuuntelee lähes yhtä lailla oli yksin tai kaksin. Jopa kaksin jättävät oravan tai pupun perään vouhkaamisenkin. Mikä on kyllä aika iso asia, saaliin perään kun aina pitäsi päästä. Eivätkä aina pelkkää ei:tä tottele, vähän pitää perään purkkia rämistellä. Mutta silti, yleensä kun noiden elukoiden perään vouhkataan kieli sinisenä ja ihan sama mitä itte suustansa päästää.
Sunnuntai-iltana tehtiin kaverilenkki, joka sekin kyllä jääkauden aikana on kiellettyjen listalla (hyi minua!). Mun vaan oli pakko saada juttuseuraa, käy vähän tylsäksi kuunnella omaa monotonista ei-ei-stop-hyvä-vasenlaita-ei... yksinjuttelua. Niinpä Hilu ja koiruudet teki meille seuraa, ja meillä oli kivaa! Hilu epäili pojat nähdessään että olen teettäny niille lobotomialeikkaukset, kuulema olivat kuin eri koiria. Ja Hilu jos kuka tietää minkälaisia reuhupellejä nämä pahimmoillaan on ollut. Että vaikka joskus itestä tuntuu ettei tässä paljon, jos yhtään, parannusta ole saatu aikaseksi, niin ehkä sittenkin:) Siispä korjaustoimet jatkukoot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti