torstai 16. helmikuuta 2012

Haasteita

Elämä on täynnä haasteita. Varsinkin elämä kahden eloisan energisen, kaiken huomaavan ja kaikkeen huomionsa kiinnittävän snautserin kanssa.
Puhumattakaan vastaantulijoista joita lumihankien täyttämillä teillä tulee vastaan näin talvisaikaan paitsi pyörällä tai jalan myös kelkalla, pulkalla, suksilla, luistimilla... niin seuraavanlainen tilanne. Taluttajalla yhdessä kädessä kaksi pussukkaa täynnä sitä ihtiänsä ja toisen koiran remmi, toisessa kädessä sen yhden koiran remmi, kun molemmat koirat äkkiä äkkäävät onneksi sentään tien toisella puolella kulkevan inhokkilistansa kärkisijoilla olevan koiran. Yritä siinä sitten sällien mölistessä ja tempoessa pitää langat sievästi ja tiukasti käsissäsi. Ettei remmit ja pussit sotkeennu toisiinsa, ei remmit ja pussukat keskenänsä eikä varsinkaan remmit keskenänsä että snakusterit pysyy passelin matkan päässä toisistaan etteivät kiihkossansa ala toisillensa äläköidä. Suurimpana huolenaiheena sillä hetkellä kuitenkin että pussit säilyisi ehjinä seuraavaan roskikseen asti, ettei sisältö pääsisi kuorruttamaan taluttajaa. Niinkin kun on käynyt. Tällä kertaa oli onnea matkassa ja roskis lähellä. Kaiken keskellä pitäisi sitten vielä pystyä säilyttämään tyyneys ja mielenmaltti. Taitolaji tämäkin.

Ne vastaantulijat sitten. Onko ihmisten niin kamalan vaikeata väistää?! Joskus tuntuu että on. Eikun melkein aina. Jos me kuljemme oikeaoppisesti tien oikeata laitaa niinkuin yleensä kuljemme, koirat vieläpä siellä ojan puolella ja vastaan tulee ihminen kulkien tien "väärää" laitaa, sitä omaa vasentaan, samaa puolta siis kuin me, niin ei, piru vie, ei voida väistää. Tai jos joku joskus sattuisikin väistämään, niin sitten niin läheltä että just ja just ei kuiteskin törmätä. Vaikka tilaa olisi hyvästi tien toisellakin laidalla. No, koska kuulemma sopu sijaa antaa, ja vaikka periaatepeikko olenkin kun suunnilleen tiedän olevani oikeassa, katson yleensä parhaaksi itse koirien kanssa väistää. Mikä sitten vaatii sen että muistaa kurkata taaksensa ettei sieltä suhaa äänetön, valoton ja kelloa kilkattamaton fillaristi. Joista ei tällä kertaa sen enempää...

Tähän kuvaan, näihin tunnelmiin päättyy tämä teksti.
Hyvää ja rentouttavaa -ja haasteellista- viikonloppua!

Ei kommentteja: