maanantai 6. helmikuuta 2012

Huihai pakkasta

Pakkasen hellittäessä päästiin pitkästä aikaa tekemään kaverikoiruuksien kanssa pitkä lenkki, kaverit kun ei pakkasessa meitin lailla tykkää tallustaa. Kiitokset vaan Hilulle & koirille seurasta, oli taas hel...in kivaa! ;) Eikä äänijänteitäkään säästelty... Iivari ja Koru keskenänsä pusutteli, leikki ja paini, sen minkä remminnokasta pystyi. Tuntevat selvästi aitoa sielujensympatiaa keskenään, ikätovereita kun ovat ja pikkupenskasta asti tunteneet.

Tuli taas pakkaspäivien aikana todistettua että snautserit on kyllä jokasään koiria. Niitä ei paukkuvat pakkaset haittaa. Alkuun nousi jokusen kerran tassu toisella ja toisella sen merkiksi että hui kun meinaa paleltaa, mutta kun vaan vauhdilla mentiin etiäpäin niin tottuihan ne. Ihan kuin itekin. Eilisaamun -25° ei enää paljon hetkauttanu. Ei nyt ihan niin pitkää lenkkiä tehty ku normaalisti mutta ei tarvinnu tyytyä pelkkään korttelinympäryslenkkiinkään. Mikä olis ollu hiukka turhauttavaa ottaen huomioon sen ajan mitä menee että saa ittellensä riittävästi vaatekerroksia päälle. Ja samat vaatetukset sitten taas riivittyä pois. Ainoo ongelma olikin mun vaatetus. Jos alkuun vähän kirpakka keli nipistelikin poskia ja kohmetti sormia, niin pian alkoi vauhdissa hiki nousta pintaan ja teki mieli keventää vaatetusta. Pakko oli höllätä hupunnyörejä ja avata kaulaliinan solmuja. Pojatkin haipakkaa pisteli menemään, jäi turhat nuuskuttamiset. Tosin tuo helmikuun aurinko alkaa jo kivasti lämmittää, ja eilen päivällä oli miinukset ropissu roimasti. Ja tämän aamun -6 astetta tuntuikin sitten jo ihan tosi lämpimältä.

Aamulenkillä tänään vietettiin tovi hauskaa kaupan näyteikkunan edessä, siellä kun näkyi kaksi hurjaa hurttaa. Arttu ei ollu moksiskaan, mutta Iivaria tämä trio kiinnosti. Haukkuen hyppi ja pomppi ja oli vähän kummastuneen näkönen kun peilikuva liikkui samaan tahtiin kuin nuoriparta itsekin. Hassu koira.
Iippa tuppaa muutenkin näkemään omituisuuksia siellä täällä ja saa mörkökohtauksia milloin mistäkin. Kuten iltana eräänä kun juniori bongasi korkean lumikasan päällä Artun kanssa seistessään kamalia petoja rivitalon pihalla. Ne piti karkottaa haukkumalla ja olevinaan pelottavasti murisemalla. Vaan eivät paenneet ne pedot - kahden snautserin varjot talon seinässä. Varsinainen vahtikoira;)

Ei kommentteja: