Ystävänpäivän iltapäivällä alkanut lumimyräkkä jatkuu. Ja jos säätiedotukseen on uskominen, niin aamulla saa varata tovin jos toisenkin auton kaivamiseen hangesta. Se ikävin puoli talvessa.
Keli ei kyllä ulkona tuntunu niin ikävälle miltä se ikkunasta katottuna näytti (tosin olin enemmän kuin tyytyväinen ettei autolla enää tarvinnu liikenteessä olla, sen verran kurja oli ajokeli). Tai sitten osattiin valita reitti mihin ei tuuli osunut pahasti. Vaikka kyllä välillä vaakatasossa pyryävä lumi kasvoihin kävikin. Raskasta oli kävellä. Meinas mun jalat taas uupua. Eihän täällä vielä aurattu ole. Ja vaikkei sitä lunta nyt järin paljo ollu, niin hidasti menoa. Paitsi poikien. Taitaa uuden lumen myötä kaikki tuoksutkin tuoksua entistä enemmän. Mennä viipottavat niiden perään. Varsinkin Arttu. Nyt on Iivarin pahimmat piippauspäivät tältä erää takana. Arttua sen sijaan ei meinaa saada ulkona hillittyä millään. No onkos tuo nyt mitään uutta... Korvat kadonneina kuono lumihangessa mennään ja kiire on kova päästä eteenpäin. Kun hyvä haju löytyy, yhteistuumin työntävät kuononsa tuoksuihin. Ja kun syvemmällä hangessa jotain mielenkiintoista olevinaan on, sitähän pitää kamalalla tohinalla kaivaa ja kuopia ja tuhahdellen työntää kuonoa syvälle lumeen. Tai sitten syöksähdellään pää edellä ja kieritään aurattujen kasojen laitoja ja Iivari etenee kyljellään, vauhtia tassuilla sivusta potkien. Ilmiselvästi snautserit rakastavat lunta ja talvea:=)
Pienen pienessä metsikössä mukavasti tuulen suojassa yritin saada poikia pakittamaan syvässä hangessa. Arttu eteni joka askeleella hankeen istahtaen. Iivari puolestaan pomppi taaksepäin takatassuilla. Tyylinsä kullakin. Namejakin etsittiin lumesta. Jollakin keinoin sitä hetkeksi saa nuo unohtamaan ne niin ihanat ja mukaansa tempaavat hajut...
Nyt pojat katsovat siihen malliin syyllistäen tätä koneen äärellä kukkujaa, että on lopetettava, niiden mielestä kun kello on jo hyvästi stiksien aika. Siispä pojille stiksit purtavaksi. Itse aion nautiskella ison kasan mehukkaita mandariineja. Niihin on tullut himo. Ne on niin hyviä, että niiden on yksinkertaisesti pakko olla terveydelle vaarallisia;)
En aina ihan ymmärrä miksi kaikelle pitää olla nimikkopäivät, kuten nyt tämä ystävänpäivä. Eikös ystäviä voi ja pitäisi muistaa minä päivänä tahansa?? Ilman että siitä erikseen muistutetaan. Siispä hyvää ystävänpäivää kaikille kaksi- ja nelijalkaisille ystävillemme, tänään, ja vuoden jokaisena päivänä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti