Jälleen on yksi reipas lenkki tehty kirpakassa pakkaskelissä. Mitähän noita asteita lie ollu, viitisentoista paikkeilla kait, en sen tarkemmin mittariin lähtiessä kattonu. Jotenki oli ittellä "kylmäilta" ja vaatekerroksista huolimatta en meinannu lämmetä ripeemmässäkään tahdissa. Kunnes sitte jonku matkan päästä jo taas hiki valui. Paitsi että sormethan meinas jäätyä kun alkuun tuon tuosta joutu rukkasia ottamaan käsistä että sai poikien väännökset kerättyä pussiin. Poikien turvat on ilmeisesti karaistunut kun nyt ei ollu mitään kiirettä nuuskutteluista eteenpäin ja sitä tehtiin taas antaumuksella. Pakko oli niitä käskeä etenemään rivakammin ja välillä kieltää turhat (äiteen mielestä) pysähtelyt. Paljon ei vastaantulijoita ollu ja saatiin melko rauhassa kulkea. Sen verta kuitenkin että sällit sai vähän äänijänteitä testailla. Uudesta vuodesta huolimatta niillä on vanhat kujeet...
Viikko on lopuillaan ja niin alkaa tämäkin ilta olla. Pakolliset hommat hoidettu ja touhut touhuiltu. Kuten täytetty äiteen eväslaatikko. Mikä homma on näiden kahden parrakkaan mielestä aina mieluisaa, ja onhan ne apureita vertaansa vailla. Istuvat jalkojen vieressä siinä toivossa että jotain suuhun tippuisi. Ja yleensä tippuu. Senhän ne tietää. Artulle kelpaa kaikki mitä vaan annetaan, tomaatit, kurkut, paprikat, fetat... salaatinlehtiä lukuunottamatta. Lattialle pudonnut oliivikin hupsahti äsken vanhemman kitaan, vaikka yritin sanoa ettei snautserit oliiveja syö. Artunpa mielestä syö. Iivarilla on vihannespäivä. Tai sitten ei. Milloin ei ole, Arttu pikaseen noukkii junnun suustaan lattialle eli yleensä matolle sylkäsemät palat. Juustoista, kinkuista ja muista maukkaammista lisukkeista kun sellaisia on ei kieltäydy kumpikaan.
Iivarikin näyttäs nyt saaneensa vahtivuoron päätökseen. Taisi nimittäin äsken taas rapuissa kulkea iso inhokki yläkerrasta, sen verta oli taas ponnekasta Iipan tepastelu ja louskutus eteisen oven edessä.
Koskaan muuten ei voi tietää mitä huvittavaa eteen tulee. Oltiin eilisiltana pihalla kotia tulossa kun meitin alaovella rapussa koikkelehti nuorimies pelkät kalsarit yllänsä. Hilppasi siitä pihalle, otti kalsaritkin pois ja juoksi kiireenvilkkaa talon toiselle puolelle umpihankeen. Hurjasta karjumisesta päätellen teki lumienkeleitä tai mitä ties kuvioita lumeen. Jonka jälkeen hilppasi takasin rappuun, vetäsi kalsarit jalkaansa ja juoksi rappuja yläkerroksiin. Heh, huvinsa kullakin, taisi naapurin pojilla olla veto päällä tempauksesta. Mahtoi virkistää reipasta nuorukaista, viuhahdus -15 asteessa;)
Nyt on aika sulkea rutiseva kone, antaa pojille stiksit ja itelle iltapalasta. Ihanaa taas kun on viikonloppu tuloillaan - rentouttavaa sellaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti