Pieni päivitys

Hui kamalaa miten aika menee nopiaan ja päivät kuluu niin haipakkaa kun on paljon tekemistä ettei ole tullu taas ehdittyä koneelle istahtaa ja blogia päivittää.

Nyt on Iivari 12 viikkoa vanha ja tänään oltiinkin ekassa rokotuksessa. Herra oli reipas kuten aina ja käyttäytyi mallikelpoisesti ja kun sai lääkäritädiltä tosi hyvää namia niin ei edes huomannut mitään piikityksiä. Ja vielä kun kaikki rapsuttivat ja paijasivat ja kehuivat niin hommasta jäi pojalle tosi hyvä mieli eikä varmaan seuraavalla kerralla kammoa lekurille menoa :)

Rokotusten jälkeen ajettiin Nean luo, ei ollakaan ehditty nähdä sitten Iivarin luovutuspäivän. Nea totesi että Iivari on aika laihanlainen, mitä olen kyllä vähän epäillyt mutta kun mieluummin pidän koirat hiukka laihemmassa kuin tuhdissa kunnossa niin olen lisännyt ruoka-annosta sillai varovaisesti. Nyt voidaankin sitten huoletta antaa junnun syödä vähän enempi niin saadaan 'lihaa luiden päälle'. Tasan 5,5 kg painoi jätkä kun lekurilla punnittiin. Arttu sen sijaan on päässyt vähän lihomaan ja onkin nyt puolestaan laihiksella, toi dieettiruoka maistuu sille niin hyvin ja suositusannostus oli paljon enempi mitä nyt kuluttaa niin äkkiäkös vyötärönympärys kasvaa.

Nea trimmasi Artun, johan tuo olikin aikas tursakkeen näkönen. Turkki ei ollu vielä kypsä nypittäväksi, se tehdään tossa syyskuussa joskus, mutta muuten kaikki ylimääräinen karva saksittiin ja ajettiin pois. Nyt onkin sitten taas tyylikkään snautserin olemus seniorilla.
Ja kun Iivarilta oli leikattu kynnet (miten voikin noin pienestä jätkästä päästä niin kova ääni, uskomatonta, huutaa heti kun arvaa mitä on tulossa) yritettiin 12-viikkosestakin saada poseerauskuva. Mutta aika yritykseksi jäi, Iivari oli sitä mieltä että tässä nyt ehdi poseeraamaan kun pitää painella pitkin pihaa. Sen pari sekuntia kun oli aloillaan, niin eihän kameranainen ehtiny mitään tehdä. Tällaiseksi jäi tämän illan paras otos, joka sekin tumma ja meinasihan tuo pääkin jäädä pois:Iivari 12 vkoa vapaamuotoisesti:
Ajattelin sitte että riekkukoot jätkät vielä hetken pihalla, niin ei tarvii kamalasti iltalenkkeillä enää ja päästin Arskatinkin vapaaksi. No eipä aikaakaan kun seniori huomasi jotain mielenkiintoisempaa kuin pikkuveikka, vilaus vaan ja niin meni snautseri eka tietä pitkin ja sitten metsään rytinällä. Huusin ja huhuilin, ekaks ei kuulunu mitään, sitten alkoi kova haukkuminen. Ei kun mude täysiä ääntä kohti, ja selvishän se houkutin: naapurin kissa oli Artusta parin metrin päässä kyyryssä ja sähisi lujaa. Kun menin lähemmäksi lähti kissa kotiin päin vauhdilla, parta perässä! Ja korvat ihan off-asennossa. Nea kehotti käynnistämään auton josko sitten iskisi pelko persauksiin että jää kyydistä. Tein työtä käskettyä ja ajoin auton alas tien varteen ja pistin vähän kierroksia. Ja mitä vielä, Arttu tuli tietä pitkin noin puoleen väliin, mutta totesi tyynesti aijjjaa ei se mua tänne kuiteskaan jätä ja painui takas metsään kissan jäljille. Lopulta totesi kissanpyydystämisen mahdottomaksi ja päätti sittenkin lähteä kotiin. Onneksi ei sentään jänistä nähnyt, voi olla että jätkä hilpparoisi pitkin Nummisten metsiä vieläkin... Kiva kun on tollanen omatoiminen snakusteri joka lenkittää ite ittensä :(

Iivarillekin pitkä ilta menoineen oli sen verran rasittava että kun tultiin kotiin lyhyen pissalenkin jälkeen, riitti iltaruoka aktiviteetiksi ja pienen, mutta äänekkään iltapainin jälkeen nyt tuhisevat molemmat syvää unta.

Lauantaina pojat oli ensimmäistä kertaa kimpassa hoidossa kun olin itse Turussa enkä voinut ottaa niitä mukaan. Pimu ja Mercu Pirjon ja Karitan avustuksella pitivät pojista hyvää huolta koko pitkän päivän. Mercukin, joka on tähän asti suhtautunut Iivariin vähän että kääks tollanen pieni turha penska, oli leikkinyt ja touhunnut Iivarin kanssa vaikka ja kuinka, aikataulu oli kai suunnilleen ollut tunti leikkiä, tunti lepoa. Katsotaan saanko jossain vaiheessa Pirjon kuvaamaa videota tänne näytille. Kiitos vaan Halisten ihanalle snautserihoitolalle hellästä hoivasta, kuten sanottu, on se hyvä että on muitakin hulluja lähipiirissä!!

Tässäpä siis viimeisimmät kuulumiset, toisella kertaa lisää paremmalla ajalla, nyt alkaa hiekka hiertää silmiä joten öitä!

11 viikkoa täyteen

IiwariWilliWiikari täyttää ylihuomenna kokonaiset 11 viikkoa, poseerauskuva otettu tänään:
Käytiin illalla kaupungissa hoitamassa asioita (hakemassa mudelle uusi snautseri-lippis!) ja tutustutettiin pienimies samalla keskustan vilinään, siellä kun ei vielä ole ehditty käydäkkään. Vaikkeihän siellä 7n jälkeen illalla enää mikään kova vilinä ollut, mutta vähän toisenlaista menoa kuitenkin kuin täällä syrjäkaduilla. Jätettiin auto Prisman parkkikselle ja käveltiin rantapuistoon, ja sehän se vasta oli jännää, kaikkea uutta näkyi ja tuoksui, ja se lintujen määrä rannassa pisti pikkuparran pään ihan pyörälle. Kamera muistettiin ottaa matkaan, tässä rantaretkeltä parit kuvat.

Oiskos tässä tuleva jälkisnautseri? Tosin ei aja jälkeä vaan on lumoutunut rantapuiston nurmen ihmeellisen ihaniin tuoksuihin, ja mitähän kaikkea sieltä meinasi suuhun eksyäkään...
Kuten tavallista remmit solmussa, mutta vaihteeksi molemmat parrat kerrankin paikoillaan ja kuonot samaan suuntaan, tähtäimessä rantapuiston linnut:
Ipana kasvaa koko ajan huimaa vauhtia, itse sitä vaan ei niin huomaa kun jatkuvasti näkee, paitsi kun kuvia katselee, ja rappusia kantaessa tuntee että hitusen on taas painavampi kainaloinen matkassa. Ylempi kuva otettu viime viikon tiistaina, ja alempi tänään. Onhan tuo vähän saanut viikossa pituutta -tai siis korkeutta- lisää, nyt ylettyy jo etutassut partsin reunalle, eli ei aikaakaan kun pystyy tasavertaisesti isoveikan kanssa vahtimaan maailman menoa kaiteen yli :=)
Lisää päivityksiä myöhemmin, nyt ei enää jaksa kuin toivottaa hyvät yöt ja reippaat viikonjatkot!

Tutustumisia ja muuta partaista touhuilua

Aamu alkoi taas klo 6n aikaan, heräsin kyllä ihan itsekseni, mutta äkkiäkös oli pikkuherra sängyn reunaa vasten pomppimassa että jee, mude herää jo, herää jo! Mitäs siinä sitten, hieno aamu, mitäpäs sitä nukkumiseen tuhlaisi! Niinpä lähettiin aamupissalle, nojoo, pitäis varmaan nukkua vaatteet päällä ja lenkkarit jaloissa että ajoissa ehdittäs, johan penska ehti lehtiä kastella ennenkuin olin ovella menossa. En vieläkään ole oppinu tarpeeks nopeaksi :(

Sitten olikin hyvä hetki pojille ottaa pienet painit. On tosi kiva että peuhaavat ja formuloivat keskenään niin hyvin vaikka kokoero vielä on melkoinen, mutta en vaan sitten tiedä mitä naapurit on mieltä että onko kivaa kun kello 6n jälkeen aamulla ja iltasin 10n jälkeen kuuluu omituista ölinä-murina-mölinää ja penskan kimeää haukahtelua :( Huh, miten ton snautserihurvelluksen saisi vähän Hiljaisemmaksi?? Aikanaan käppänelle hommattu sohva on onneksi joustava joten venyy ja paukkuu vähän isompienkin snakustereiden hurveltaa:
Aamupalan jälkeen lähettiin ulkoilemaan pitemmäksi aikaa, olipa taas ihanan rauhallista, ei juurikaan ketään tullu vastaan. Kamera oli mukana, mutta vaikiaa noista on ulkonakaan yhteiskuvia ottaa, eivät juuri paikallaan pysy, aina on toinen menossa johonkin suuntaan. Ja Iivarista on tullu sellanen linssilude että kun näkee kameran käsissäni tulee heti kuono kiinni linssiin... Jokusen kuvan sentään sain napsattua kun yhdellä ruohokentällä pysähtyivät kuuntelemaan läheisen talon pihalta kuuluvaa haukkua. Iivari ihan jähmettyi kauhusta, häntä alhaalla kuunteli, no olihan siellä hirmunen bichon frisee vai mikä lie pikkarainen pihanvahti vahtivuorossa.

Hei, mihin toi tunneli oikein johtaa ...

Nahkahanska kestää...

Kyllä maistui 1,5 tunnin ulkoilun jälkeen unet meille kaikille! Puolenpäivän aikaan lähettiin sitte kauppareissulle ja tossa meidän parkkiksella tavattiin Kaisa ja Hupu jotka tuli penskaa ihailemaan. Siinä sitten vierähti taas melkein se 1,5 tuntia kauppareissuineen ja pissalenkkeineen Alepan nurkilla, ja jälleen oli unten aika :)

Iltapäivällä lähdettiin sitte Pirjon, Karitan, Pimun ja Mercun luo. Artullehan se on tuttuakin tutumpi paikka, mutta Iivari ei ole vielä visiteerannut siellä, vaikka on Pirjoon ja Karitaan ja käppänätyttöihin muualla jo tutustunutkin. Joudun ensi viikon lauantaina lähtemään päiväreissulle enkä voi ottaa partoja mukaan niin menevät sitten Halisten iloksi siksi aikaa. Ihan hyvin meni, tosin puruluista oli Mercu aika tarkka ja vähän tuppasi Iivarille urisemaan kun Iivari yritti nuorta neitiä leikittää. Pimu sen sijaan rauhallisena vanhana rouvana ei ollu moksiskaan, tuumasi vain -niinkuin Artusta aikanaan- että ai, tollanen höpsö tapaus Outilla tällä kertaa. Mutta Pimu on kärsivällinen ja kesti Iivarin pötkähtämisen viekkuun nukkumaan.

Veljekset kuin ilvekset kyläilemässä

Siinä sitten kahviteltiin, juoruttiin ja pistettiin koiria vuoronperään pöydälle poseeraamaan ja kamerat räpsyi! Arttu sai tällä kertaa olla vain kannustusjoukoissa, käppänöiden trimmauspöytä kun ei ehkä ole ihan hänen kaliiperilleen sopiva. Ja meillä oli hauskaa kun jotta Iivari saataisiin hyvään asentoon ja olemaan terävänä, apuna käytettiin röhkivää possua:=) Tulihan noita kuvia taas otettua, osa onnistui, osa taas ei.... No, harjottelu tekee mestarin joten jatkamme harjoittelua...

Mercun poseeraus pöydällä ...

... ja tuolilla
Iivarin houkuttelijat Pirre ja Possu
... ja possusta huolimatta Iivarin hieman
tönkkö poseeraus

Pimulla ja Merculla on ihana iso lelulaatikko täynnä toinen toistaan söpömpiä leluja, ja Arttu, aikuinen mies, löysikin sieltä lemmikkinsä: pienen kissan joka kun sitä tietyllä tapaa käsitteli, päästi kissan maukumista. Ja sitäkös seniori intoutui heittelemään ja pää kallellaan kuunteli lelukissan ääntelyä, eikä meinannut malttaa kotiin lähteä lainkaan. Innostuu se vähän vanhempikin kun sopiva lelu löytyy!

Kotiin tultua Iivari putosi pedilleen, ja vetelee tossa umpisikeitä unia, Arttukin on uupunut mutta jaksaa sentään partsilla käydä vahtivuoronsa hoitamassa kun jotain ihmeellistä kuuluu tieltä alhaalla. Ja mudella on sitten hetki rauhaisaa aikaa pestä pyykkiä, laitella kuvia ja kirjoitella blogiin kun ei ihan hetkeen tarvii ajatella ulos lähtöä tai muutakaan virkistävää aktivointia parroille! Mutta mikäli snautsereitani yhtään tunnen, niin pian ovat mukana menossa kun tästä nousen ja menen keittiöön tekemään lihamureketta :=)

ParRakkaiden kuulumisia

Eilen torstaina pyörähti käyntiin UKUn syyskausi. Olikin tosi kivaa ja piristävää pitkän tauon jälkeen, viimeksi oltiin kaupunkitreeneissä toukokuun lopulla, olla kentällä treenaamassa ja tavata tuttuja ja uusiakin kuonoja. Artulla oli ihan mieletön motiivi tehdä hommia muden kanssa kahdestaan. Liekö syynä pentupulinat vai juurikin tuo tauko (vaiko keitetty maksa?), mene ja tiedä, mutta parta toimi tosi mallikkaasti:) Ja onhan tässä viime viikkoina jäänyt kaikki lenkkitottistelutkin väliin mistä kovasti tykkää. Nyt ei edes sisko-rakas aiheuttanut enempiä tunteenpurkauksia niin kuin aiemmin, vaan keskittyi totaalisesti siihen mitä tehtiin, ja hitsi että mude sai taas olla Ylpeä snautseristaan! Susan veti meidän ryhmän, ja kun meitä oli vain neljä koirakkoa, saatiin hyvää ja koirakohtaista opastusta.
Innolla jäädään odottamaan jatkoa!Iivari oli tietty mukana vaikkei vielä voikaan osallistua varsinaiseen treeniin, odotellaan että saadaan eka rokotukset kuntoon. Nukkui autossa omassa boxissaan tyytyväisenä (?) sillä aikaa kun isoveikka treenaili.
Kun vein Artun autoon alkoi pikkuherra heräillä ja pääsikin sitten yksin muden kanssa kentän laidalle leikkimään narupatukalla ja hyvän leikin jälkeen sai ruokapalkan. Miten maistuikin hyvältä ruoka ulkona - no, Iivarille kyllä maistuu ruoka oltiin sitten missä vain ja tuntuu ettei saa koskaan tarpeeksi. Sitten pääsi juniori vielä tapailemaan tuttuja koiria, mm. Rita-tätiä, vai oiskos Ritva Iivarin siskopuoli? :=) Rita ihastui täysillä Iivariin (ei ole ainoa!), mitähän mahtaisi tuumata jos moinen ipana ois kotona yötä päivää partakarvoista nyppimässä?! Ihastus oli kyllä molemminpuolista, Iivari ei kauaa aikaillut kun oli jo ihan kaveria Ritan kanssa.
Kun treenit oli loppu jäätiin vielä kahvittelemaan ja vaihtamaan kesäajan kuulumisia ja suunnittelemaan alkanutta kautta. Tiedossa on mm. kylpyläviikonloppu (huom: VAIN koirille), match show, ulkopuolisten kouluttajien vetämiä kursseja ja ties mitä siinä ideoitiin.
Niinpä kello olikin jo lähempänä 9 kun oltiin taas kotona, eli reilu 3 tunnin reissu kaikkiaan. Jätkät näytti jo uupumuksen merkkejä (!!!) mutta joku oli ollu taas niin tyhmä ettei ollu laittanu penskan ruokaa turpoomaan lähtiessä kun kuvitteli että kotiudutaan aikasemmin, niin sitä jouduttiin sitte odottelemaan että ruoka valmistuu. No sitten iltaruoan jälkeen masu täynnä ja mieli täys illan aktiviteeteista ja uusista kokemuksisa ei enää tarvinnutkaan kysellä että mitä tehdään, molemmat menivät tahoilleen lepäämään. Tosin Iivari vielä jonkun aikaa laiskasti nutusti puruluuta ja leluja, vähän niin kuin muodon vuoksi että ei sitä nyt heti ruoan päälle nukkumaan sentään. Vaan ei aikaakaan kun junnukin simahti ja todentotta, nukkui aamuun asti!

Hyvin on siis täällä mennyt ja jonkinmoinen arkirutiinikin saatu aikaiseksi, mutta sen verran myöhään illat aina venyy etten enää ole kelvollinen blogia päivittämään, kas kun yleensä olisin unten mailla paljon ennen partoja:) Joskos nyt viikonloppuna taas (?) saisi aikaan sitäKIN tehdä. Nyt kello viisaroi jo yli 11, juniori ja seniori tuhisevat uniaan, viisainta kai tehdä samoin, että jaksaa taas aamulla hurvitella, joten hyvät yöt, rentouttavat viikonloput & palaamisiin!

Sunnuntaisuhinoita

Sunnuntaiaamu alkoi meillä taas totuttuun tapaan 7n kieppeillä poikien aamupalalla ja pissalenkillä. Pitemmälle lenkille lähettiin heti kun taas muut aamutouhut oli hoidettu ja se venyikin sitten ajallisesti pitkäksi kun tavattiin eräs kahden käppänän omistaja jota en ole aikoihin tavannut ja siinähän se pitkä tovi vierähti kun kerrottiin kuulumisia puolin ja toisin. Heilläkin uusi koira talossa, 4v narttu tullut uroksen seuraksi kun vanhasta rouvasta oli aika jättänyt.
Lenkin jälkeen olikin sitten kylvetysten vuoro, jippii! No ihan ei jippiitä se ollu Iivarin mielestä, yritti aluksi kissan (juu, olenhan sanonut että siinä ON kissaa seassa...) tavoin kiivetä ammeen reunaa ylös, vaan ei auttanut, armottomasti alkoi suihkusta tulla vettä ja koko koiruus kastui :( Hienosti se sitten meni ja tuloksena kiiltävä turkki ja hyvälle tuoksuva penska. Artun partaan kokeilin tällä kertaa ehtaa Fairya, juu, jostain palstalta luin että se auttaisi parran pahaan hajuun. Artulla kun se tuoksahtelee aika mojovasti riippumatta siitä miten usein sitä pesee, sellainen ummehtunut inhottava haju, varsinkin sitten kun syö piimää... En ole tässä nyt ehtinyt tuoksutella vielä että auttoiko Fairy, testaan huomenissa ja kerron sitten niin on tiedoksi muillekin. Normaalisti pesen parran ja tassut Le Chat saippualla, se on tosi hyvä kuran ja muun lian pesuun. Iivarille kylpykokemus oli niin rankka että nukkui umpisikeästi monta tuntia:)

Sanna tuli iltapäivällä ja pojat näyttivät miten hyvin käyttäytyviä ovat - hillityn tervetulotoivotuksen jälkeen kävivät molemmat nukkumaan... Sannaa ihan harmitti, kun eihän koiranpennun pitäisi sellanen olla, vaan pennun pitäis hyppiä ja pomppia ja leikkiä. No ehti pojat sitäkin puolta näyttää, tai enempiki sitä miten kisaavat puruluiden kanssa:) Ehdittiin Sannan kanssa hyvä tovi juoruilla, edellisestä kerrasta onkin nimittäin luvattoman paljon aikaa joten juttua piisasi.

Viiden jälkeen lähettiin hakutreeneihin. Sannalla oli kunnia olla vierailevana maalimiehenä, ekaa kertaa oli kuulema hakutreeneissä, mutta hienosti meni, kiitokset vaan avusta! Omien partojeni lisäksi mukana treeneissä oli Sanna-Mari Roopen ja Vertin kanssa. Trenattiin sitte ilmaisuja kun eihän noin pienellä porukalla kunnon hakua saa aikaiseksi. Ei sitte kestänytkään pitkään treenit, reilun tunnin, mikä oli ihan hyvä kun oli aika kuuma vielä, auton mittari näytti vaatimattomasti 27 astetta. Arttu toi rullat hyvin, mutta taas näytölle lähtö kangerteli, ei tosin niin pahoin kun viimeksi, maalimiehen ekasta hihkasusta lähti. En tiedä mitä se siinä hannaa, katsoo välillä mua vähän epätietoisen näköisenä. Vois ehkä auttaa jos en palkkaisi sitä kun se tuo rullan muuta kuin kehumalla niin olisi kiire ukon luo saamaan palkkaa. Täytypäs seuraavalla kerralla Rean kanssa jutella. No, ei hätää eiköhän tuokin ajan kanssa korjaannu. Aikas vähänhän ollaan rullia harjoteltu joten siihen nähden edistyminen on ollut ihan kivaa. Iivari pääsi Artun treenien jälkeen touhuamaan makkararingissä, häntä heiluen herra kiersi toisen luota toisen luo ja äkkiä taas uudelleen rinki ympäri monen monta kertaa. Oli taas niiiin ihanaa kun jokaisella oli ruokaa tarjota, ja ruokahan Iivari-ipanalle kelpaa kyllä:=)

Takasin kotona oltiin sitte 8n kieppeissä ja odotin että olis parrat, varsinkin tuo juniori, väsyneitä, mutta mitä vielä, iltaruokaa odotellessa harrastelivat vetolajeja, välillä narupatukalla:
ja välillä Maxi-koiralla:Mudea se tässä enempi rupes väsyttämään kun jäi päivätorkut väliin. Partojen syötyä iltaruoat oltiin vielä ulkona puolisen tuntia joten tämä päivä alkaa olla pulkassa. Tosin Iivari tossa äsken vielä sai sen viimeisen hepulin ennen simahtamista ja riehui siilin kanssa, heitteli sitä ja muristen hyökkäili kimppuun. Arttu vaan mulkaisi että voi miten hölmöä ja poistui partsille nukkumaan. Joten nyt alkaa kämppä rauhoittua pitkän mukavan päivän jälkeen. Kello pirahtaa taas aamuviideltä, huoh. Iivarin kellosta en tiedä mihin aikaan herättää, toivottavasti myös vasta lähempänä viittä:) Joten eikun uuteen viikkoon, hetkeksi telkkarin ääreen ja sitten: öitä!

Metsäpoluilla

Puolen päivän huitteissa suunnattiin hautuumaan metsään autolla. Eihän sinne ole pitkä matka kävellä, paitsi Iivarin kanssa kyllä :) joten näin päästiin sukkelaan sinne ja jäi vielä energiaa pomppia mättäilläkin. Reissusta tuli kyllä aiottua lyhyempi, oli meinaan niin kova paahde varsinkin hakkuualueella ettei siellä yksinkertaisesti pystynyt olemaan, etenkään tällainen hellettä kammoksuva immeinen. Kovasti läähätti parratkin ja kun jälleen kerran unohdin ottaa vesipullot mukaan, niin pakkohan sieltä oli pois lähteä ettei oltais näännytty, no ehdittiin siinä vajaa tunti kuiteskin mennä pöheltää. Ikiaikaisen kuusikon katveessa oli hiukka mukavampi kulkea ja kostealla sammalikolla hyppiä ja pomppia ja välillä lepäillä, ja ipanallehan se oli taas ihan uutta, ihmeellistä ja erinomaisen hauskaa:=) Kyllähän tuo siellä painelikin menemään ja maisteli ihanaa multaa, sammalta, mustikanvarpuja ja ties mitä.

Metsälenkille lähdössä:

metsälenkillä:

ja metsälenkin jälkeen:

Nyt ollaan partsilla istuttu ja kuunneltu kun kaupungista Jannen Jameista kuuluu Eppujen konsertti:) Kohta on penskan iltaruoan aika, sitten vielä pikaselle pissatukselle ja unten maille, huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Parrat veljellisessä halailussa musiikkia kuuntelivat:

Lauantaileikkejä

Artun ja Iivarin kuvasi Karita Halinen

Lauantaipäivä alkoi Iivarin osalta jo paljon ennen kukonkiekaisua, kello lienee ollut vaille 4 kun kuulin herran jo iloisena touhuilevan lelujen ja puruluiden kanssa. Ei yrittänytkään herättää, on näemmä jo oppinut ettei tota mudea siihen aikaan seuraksi saa kuiteskaan. Ja kun Artultakin saa vastaukseksi leikkiinkutsuun vain äreän murahduksen, niin penska sitten tyytyi huvittamaan itse itseään, kantoi puruluita olkkarista makkariin ja kovalla kolinalla heitteli niitä lattialla - pieni vihje kenties että olisi se sentään jo aika muidenkin nousta ylös :) En siinä juuri unta enää saanut ja vaille 7 noustiin sitten aamutoimiin, eka Iivarille ruoka ja sitten pikasesti aamupissalle korttelin ympäri. Kun mude ja Arttukin oli ruokittu ja kahvit juotu ja yölliset lätäköt siivottu lähettiin vähän pitemmälle lenkille. Kamera oli mukana mutta eipä tullut otettua kun pihalla jokunen kuva, vaan eipä noista kummosia tullut, vasten aamuaurinkoa, mustat koirat... Iivari juoksi C-talon mäyräkoiramixin Pekan kanssa ympäri kukkapenkkejä, ja vähän kukkapenkeissäkin. Pojat lähtivät matkaan niin nopsaan luvan saatuaan että Iivarille jäi remmikin perään roikkumaan, hyi mude!
Aamut on mulla aika tokkuraisia ja horroksessa täällä vaellan kun yöunet on todella viime aikoina jääny vähän vähille. Eilenkin kuvittelin että nyt Iivari nukkuisi pitkän yön sikeästi kun oli mukana touhuissa koko illan eikä juurikaan malttanut nukkua. Ulkona ei paljoa oltu mutta touhuiltiin kotona sitäkin aktiivisemmin. Iivari oli mukana kun imuroin ja pesin eteisen, keittiön ja koirahuoneen lattiat, leikki Artun kanssa, opetteli keittiössä kerjäämisen jaloa taitoa kun laitoin ruokaa, sai etsiä osan iltaruokaansa vessapaperirullasta ... No, ei kannata näköjään kuvitella ja olettaa mitään, niinhän se herra taas sitten heräsi oman sisäisen herätyskellonsa soittoon:=)

Arttu on nyt alkanut kakaran kanssa leikkiä enempi, katsoo vissiin että ipanapapana on jo sen kokoinen että sitä voi alkaa kouluttaa snautserihurvellukseen. Tossa aamullakin kun tein lenkille lähtöä intoutuivat formuloimaan väliä eteinen - koirahuone - eteinen - olkkari - makkari - eteinen ja samaa reittiä uudelleen ja uudelleen. Arttu kun hyppää koirahuoneen tai makkarin sängylle "ähäkutti etpäs pääse tänne" niin Iivaria kiukuttaa ja se pomppii sängyn laitaa vasten ja kimeästi haukahtaa Arskalle että "mä kans, mä kans".
Nyt näyttää pikkuparta, ja muuten isompikin, nukkuvan sikeästi, no, kai sitä 10n huitteissa uni maittaa kun aamu alkaa 4ltä :=) Mun piti siivota olkkari ja makkari mutta kun kerta toi penska tossa nukkuu niin nukkukoot rauhassa ja niinpä päätin ryhtyä konehommiin, ehtiihän tuota siivousta harrastella myöhemminkin. Yritän tässä nyt ehtiä siirtää kuvia poikien yhteiselosta tuonne albumiin, ennen kuin Iivari herää ja on taas monot menossa. Mulla olis albumeihin paljon muitakin kuvia mitä olen suunnitellu sinne laittaa, mm. Artun näyttelykuvia ja luonnetestikuvia, en vaan vielä ole aikaiseksi saanut sitä projektia alottaa. No, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty joten eiköhän nekin sinne jossain vaiheessa ilmesty.

Tässä vielä kuvia mitkä Karita otti viikko sitten kun oli käymässä, kiitos Karita kuvista! Iivarin ikä näissä siis reilut 8 viikkoa.
Nyt pyykit kuivamaan ja sitten kuva-albumin tekoon. Lisää partauutisia luvassa myöhemmin. Aurinkoista lauantaipäivää!