Nyt on Iivari 12 viikkoa vanha ja tänään oltiinkin ekassa rokotuksessa. Herra oli reipas kuten aina ja käyttäytyi mallikelpoisesti ja kun sai lääkäritädiltä tosi hyvää namia niin ei edes huomannut mitään piikityksiä. Ja vielä kun kaikki rapsuttivat ja paijasivat ja kehuivat niin hommasta jäi pojalle tosi hyvä mieli eikä varmaan seuraavalla kerralla kammoa lekurille menoa :)
Rokotusten jälkeen ajettiin Nean luo, ei ollakaan ehditty nähdä sitten Iivarin luovutuspäivän. Nea totesi että Iivari on aika laihanlainen, mitä olen kyllä vähän epäillyt mutta kun mieluummin pidän koirat hiukka laihemmassa kuin tuhdissa kunnossa niin olen lisännyt ruoka-annosta sillai varovaisesti. Nyt voidaankin sitten huoletta antaa junnun syödä vähän enempi niin saadaan 'lihaa luiden päälle'. Tasan 5,5 kg painoi jätkä kun lekurilla punnittiin. Arttu sen sijaan on päässyt vähän lihomaan ja onkin nyt puolestaan laihiksella, toi dieettiruoka maistuu sille niin hyvin ja suositusannostus oli paljon enempi mitä nyt kuluttaa niin äkkiäkös vyötärönympärys kasvaa.
Nea trimmasi Artun, johan tuo olikin aikas tursakkeen näkönen. Turkki ei ollu vielä kypsä nypittäväksi, se tehdään tossa syyskuussa joskus, mutta muuten kaikki ylimääräinen karva saksittiin ja ajettiin pois. Nyt onkin sitten taas tyylikkään snautserin olemus seniorilla.
Ja kun Iivarilta oli leikattu kynnet (miten voikin noin pienestä jätkästä päästä niin kova ääni, uskomatonta, huutaa heti kun arvaa mitä on tulossa) yritettiin 12-viikkosestakin saada poseerauskuva. Mutta aika yritykseksi jäi, Iivari oli sitä mieltä että tässä nyt ehdi poseeraamaan kun pitää painella pitkin pihaa. Sen pari sekuntia kun oli aloillaan, niin eihän kameranainen ehtiny mitään tehdä. Tällaiseksi jäi tämän illan paras otos, joka sekin tumma ja meinasihan tuo pääkin jäädä pois:
Iivari 12 vkoa vapaamuotoisesti:
Ajattelin sitte että riekkukoot jätkät vielä hetken pihalla, niin ei tarvii kamalasti iltalenkkeillä enää ja päästin Arskatinkin vapaaksi. No eipä aikaakaan kun seniori huomasi jotain mielenkiintoisempaa kuin pikkuveikka, vilaus vaan ja niin meni snautseri eka tietä pitkin ja sitten metsään rytinällä. Huusin ja huhuilin, ekaks ei kuulunu mitään, sitten alkoi kova haukkuminen. Ei kun mude täysiä ääntä kohti, ja selvishän se houkutin: naapurin kissa oli Artusta parin metrin päässä kyyryssä ja sähisi lujaa. Kun menin lähemmäksi lähti kissa kotiin päin vauhdilla, parta perässä! Ja korvat ihan off-asennossa. Nea kehotti käynnistämään auton josko sitten iskisi pelko persauksiin että jää kyydistä. Tein työtä käskettyä ja ajoin auton alas tien varteen ja pistin vähän kierroksia. Ja mitä vielä, Arttu tuli tietä pitkin noin puoleen väliin, mutta totesi tyynesti aijjjaa ei se mua tänne kuiteskaan jätä ja painui takas metsään kissan jäljille. Lopulta totesi kissanpyydystämisen mahdottomaksi ja päätti sittenkin lähteä kotiin. Onneksi ei sentään jänistä nähnyt, voi olla että jätkä hilpparoisi pitkin Nummisten metsiä vieläkin... Kiva kun on tollanen omatoiminen snakusteri joka lenkittää ite ittensä :(Iivarillekin pitkä ilta menoineen oli sen verran rasittava että kun tultiin kotiin lyhyen pissalenkin jälkeen, riitti iltaruoka aktiviteetiksi ja pienen, mutta äänekkään iltapainin jälkeen nyt tuhisevat molemmat syvää unta.
Lauantaina pojat oli ensimmäistä kertaa kimpassa hoidossa kun olin itse Turussa enkä voinut ottaa niitä mukaan. Pimu ja Mercu Pirjon ja Karitan avustuksella pitivät pojista hyvää huolta koko pitkän päivän. Mercukin, joka on tähän asti suhtautunut Iivariin vähän että kääks tollanen pieni turha penska, oli leikkinyt ja touhunnut Iivarin kanssa vaikka ja kuinka, aikataulu oli kai suunnilleen ollut tunti leikkiä, tunti lepoa. Katsotaan saanko jossain vaiheessa Pirjon kuvaamaa videota tänne näytille. Kiitos vaan Halisten ihanalle snautserihoitolalle hellästä hoivasta, kuten sanottu, on se hyvä että on muitakin hulluja lähipiirissä!!
Tässäpä siis viimeisimmät kuulumiset, toisella kertaa lisää paremmalla ajalla, nyt alkaa hiekka hiertää silmiä joten öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti