Isoveikka & pikkuveikka

Nyt on sitten viikko pentumaista eloa takana, ja uskomatonta, nyt jo mietin että minkäslaista se elämä olikaan ennen Iivaria... miten se aika iltaisin kului kun ei tarvinnut kulkea tolupullo ja talouspaprurulla käsissä lattioita putsaamassa eikä vaihdella märkiä papereita kuiviin eikä käydä ulkona XX kertaa sen normaalin parin lenkin sijaan?? ... jaa niin, digiboxissa odottaa katsomista pitkä jono lemppariohjelmia, ei ole enää iltaisin ehtinyt telkkarin ääreen rotkahtaa, lue: kun olisi siihen rauhaa ja aikaa tuossa 11n maissa kun parrat on jo petillään niin sitten on itekin siinä kunnossa ettei silmien auki pitämisestä tule enää mitään, saati että jaksais keskittyä katsomaan mitään.
Tosi hienosti on poikien yhteiselämä mennyt. Tosin maanantaina kun tulin töistä Arttu oli kieltämättä Hieman ryytyneen oloinen. No onhan se varmaan ollut iso muutos kun 3,5 vuotta on saanut omissa oloissaan olla ja sitten onkin yhtäkkiä tollainen hölmö pieni parta vahdittavana:) Istuin partsilla kahvilla, Arttu istui edessäni ja ilme otsatukan takaa kertoi että 'jätit sitten mut lapsenvahdiksi, HUOH...'. Mutta sen jälkeen ei mitään ryytymisen merkkejä ole enää ollu ja poikien energiatasosta päätellen aika päivisin kuluu lepäillen. Eikä mitään pahanteon merkkejä ole havaittu, ainakaan vielä. Ja seinänaapurin mukaan ei myös mitään ääniä ole meiltä kuulunut.
Iivari on kulmakunnan hurmuri, ja tuntuu tietävän sen ja nauttii täysin parroin kun naapurin tädit ja sedät sitä ihailevat ja rapsuttelevat. Ne on niin kivoja senkin takia kun antavat maistella käsiään neulahampailla, mude kun siitä aina älähtää ja komentaa. On tainnu yhdellä sun toisella kuume nousta Iivari-ipanan tavattuaan.

Pikkuparrassa on myös pakko olla aimo annos kissaa, mistäköhän sukuhaarasta se sitten lie peräisin, on se sellanen yöeläjä. 3-4 aikaan herään pieneen piippaamiseen, nuori herra kun haluis seuraa yöleikkeihinsa. Kun piippaukseen ei reagoida, alkaa kuulua pienten tassujen tepsuttelua, kas Iivarihan se siellä seurustelee lelujensa kanssa ja kolistellen heittelee puruluita pitkin lattioita. En tiedä sitten kauanko tuota hommailee, ei sen kummemmin häiritse kun kerta tajuaa ettei muita hereille saa. Muutenkin Iivari touhuilee paljon yksikseen, nutustaa pehmoleluja, syö puruluita ja pomppii omaksi iloksi muuten vain. Eikä aamuisin ole moksiskaan kun lähden töihin, petillään pötköttää lähes untenmailla aamulenkin ja -palan jälkeen.
Arttu suhtautuu hassuttelevaan pikkuveljeen erittäin hienosti ja pitkämielisesti, välillä sellainen ilme naamalla että hohhoijjaa, kuinka joku voi olla noin hölmö; eihän fiksu nausteri tollai... ja vielä pissaa sisälle, en minä vaan ikinä milloinkaan koskaan :=) Välillä veljellisesti komentaa murahduksin kun alkaa hommat mennä liian pitkälle. Ja Iivari uskoo hyvin isomman ja vanhemman sanaan, välillä kyllä vähän loukkaantuneen näköisesti että kuinka kukaan Hänelle, suloiselle pienelle pennulle, voi murahtaa. Mutta silti Iivari saa viedä puruluutkin Artun tassuista, ellei se ole just itse sitä syömässä. Arttu onkin tämän viikon aikana syönyt enempi puruluita kuin varmaan koko elämänsä aikana aiemmin, kummasti maistuu kun toinenkin olisi niistä kiinnostunut!

Voivoi, olisihan tättä juttua näistä vaikka ja kuinka, on se niin mukava seurata niiden touhuja! Nyt alkaa kuitenkin unihiekka painaa silmää, yritän saada viikonlopun touhuiluiden välissä taas kertoiltua kuulumisia kattavammin. Huomenna olisi suunnitelmissa mennä metsälenkille, tällä viikolla kun on iltalenkit tehty ihan tässä lähitienoon kävelyteillä. Sunnuntaina sitten saadaan Sanna poikia treffaamaan ja mukaan hakutreeneihin joten viikonlopuksi on luvassa kivaa touhua. Yritän muistaa ottaa kameran ulkoretkille mukaan, toistaiseksi on räpsiskelty kotosalla pelkästään. Nyt hyvät yöt - tässä vielä joitakin kuvia viikon varrelta.

Illan aikana ehtii touhuta monenmoista:

... mutta lopulta: A hard day's night - väsynyt lapsenvahti