Uusia askelia

Iivarin aamuilme eka aamuna uudessa kodissa

No huhhuh, onpas parit viimiset päivät mennyt niin pentumaisissa merkeissä ettei ole tullut kuulumisia kirjoteltua. Touhutaan silloin kun pentu touhuaa ja sitten kun pentu nukahtaa olen itekin torkkunut.

Ai minäkö ryytynyt ...

Yllä olevasta, kieltämättä Hieman kärsineen näköisestä isoparran ilmeestä huolimatta, on tosi hienosti kaikki mennyt. Iivari on todellinen pieni hurmuri:) ja Arttu on tulokkaan ottanut erinomaisen hienosti vastaan, ei voi kuin sanoa että on se mitä mahtavin jätkä jolla on niiin ihana ja kärsivällinen luonne, kestää pennun hömpötykset ja sitten jos siltä tuntuu niin matala murahdus saa penskan perääntymään. Olenkin tässä ajatellut että tämä oli Artun iän kannalta paras mahdollinen hetki ottaa pieni hömppä seuralainen, vuosi pari sitten Arttu oli vielä aika hurvelo itsekin (no, onhan tuo sitä aika ajoin vieläkin, varsinkin pennun seurassa) ja toisaalta vuoden parin päästä voisi jo olla sellanen jörrikkä monta vuotta talon ainoana partana oltuaan ettei olisi niin helposti enää pientä hölmöä hupsua penskaa sulattanut.

Eilen torkuimme, mude soffalla, Iivari petillään soffan vieressä ja Arttu tuli itse aivan Iivarin viereen nukkumaan, välillä piti pikkupenskaa tyynynä, välillä Iivarin pää oli Artun kaulalla. Kamera pitäisi roikkua koko ajan mukana, aina kun SE hetki on käsillä ja nousen hakemaan kameran jompikumpi tai molemmat havahtuu ja se siitä kuvauksellisesta hetkestä sitten. Tässä sattui kamera oleen käden ulottuvilla ja soffalta käsin sain muutaman kuvan partasista unten mailla nappastua:
Eilen pentuun kävi tutustumassa Hilu joka itsekin kovassa pentukuumeessa elää, viikon päästä tulee Hilun perheeseen pieni sloughi (onkohan toi oikein kirjoitettu, vinttikoira kyseessä kuitenkin) basenjien Hetan ja Unin joukonjatkoksi. Helppoja ja kivoja nämä pentuvierailut, eteisen lattialla istutaan, höpötellään ja leikitetään pentua ja isompaa partaa :=) No, maltettiinhan sitä toki kaffetkin hörppiä ja Hilun ipanan kunniaksi tuomia suussa sulavan makoisia munkkeja nauttia. Mikäs sen mukavampaa!

Tänään oli sitten Pirjon ja Karitan vuoro käydä tulokasta tapaamassa, Pimu ja Mercu eivät vielä päässeet treffeille mukaan kun Mercu omasta pienestä iästään huolimatta tahtoo vieraille penskoille pitää kovaa meteliä. (Mutta sitten illemmalla me ajettiin kaupunkiin ja pikaisesti Mercunkin kanssa treffattiin, jonka jälkeen tehtiin rauhallisen Pimun kanssa iltalenkki kirjaston puistikossa - ja taas oli Iivarille ihan uudet maisemat, juniakin nähtiin, ja paljon muuta uutta ja ihmeellistä).

Karita otti meillä kuvia varmaan kymmenmäärin, ellei satoja. Kunhan ne saan niin sieltä varmaan löytyy tosi hienoja otoksia, Karitalla kun on taitoa, kokemusta ja hieno kamera. Meillä oli todellinen kuvaussessio, kuvattiin Iivaria ensin parvekkeen pöydällä ja sitten keittiön pöydällä jotta saataisiin jätkästä ajankohtainen, ja mahdollisimman edustava, asentokuva. Välillä Karita kuvasi ja Pirjo piteli herkkuja herran kuonon edessä, välillä päinvastoin, meitsi katsoi ettei ipana putoa pöydältä ja äänin houkutteli mallia. Arttu-herra toimi kuvausassistenttina ja toivoi palkkioksi saavansa osansa herkkuina toimineista maksapalleroista, Artun Todellisista Herkuista. Ei ollut ainakaan assistentista kiinni jos ei kuvat onnistunu! Tässä mun omia räpsyjä päivän tapahtumista:

Pirjoa ja Karitaa odetellaan saapuvaksi,
kameralle kelpasi herroilta vain tämä pää:

HMH, no eiks ne jo tuu...

Sitten: Karita lähti pahaa-aavistamatta poikain kanssa
lenkille, vaan partsillapa vaanikin paparazzi ...

... joka kuvasi propelli-Karitan, vaan siinä samassapa paparazzikin havaittiin ...

... mutta sitten huomattiin naapuritalon lappalainen ... ... minkä jälkeen vihdoin saattoi matka jatkua ...... kohti kotia ja siellä odottavaa partsipaparazzia ...

On tämä ollut sellaista ihanaa haipakkaa ettei uskoiskaan :) Just iltapissalta tultiin, takana pitkä ja tapahtumarikas päivä. Poitsut ovat kaatuneet kumpikin tahoilleen pötkälleen, toivottavasti tyytyväisinä päivän antiin, eiköhän uni riitä aamuun asti.

Huomenna tulee meidän Sanna -pidetään peukkuja että pääsee tuleen eikä sairastu flunssaan, me kun niin häntä kovasti odotetaan- katsomaan ipanaa ja sitten lähetään porukalla hakutreeneihin. Iivari pääsee tallaamaan rataa ja Sanna lupautui mukaan 'ukoksi' kun oma koiransa Olga on sairaslomalla ja ovat treenitauolla kaikista harrastuksista. Tekee tosi hyvää snakuille saada vieras maalimies, me kun ollaan joka akka joka koiralle jo aikasen tuttuja kun ollaan kohta vuosi kimpassa treenattu. Ja eritoten Arttu on varmaan tooosi tyytyväinen kun pääsee ihan aikuistenoikeesti hommiin ukkoja etsimään näiden pentuhulinapulinapäivien jälkeen. Ulkona ollaan oltu paljon, usein ja pitkään, mutta onhan noi lenkit nyt ollut sellasta hipsuttelua Iivarin verkkaiseen tahtiin (upeasti Arttu muuten malttaa mielensä ja kävelee rauhallisesti), ja kunnon ripeä liikunta on vähän jäänyt vähemmälle. No, sitä ehditään aikanaan taas harrastaa. Katsotaan sitten miten Iivarin ura hakukoirana alkaa :=) Siitä ja muista hurvelluksista myöhemmin, nyt kauniita ja rauhallisia unia joka parralle!