Hakuilua

Pikakatsaus tän päivän hakutreeniin, olihan se Iivarin eka haku. Mukana oli omien partojen lisäksi Peppi, Panu, Artun sisko Rita ja Artun poika Nemo. Sanna ei sitte pääsykkään tuleen, oli kuume iskenyt ja poti lentsua sängynpohjalla, toisen kerran toivottavasti pääsee mukaan.

Iivari pääsi tallaamaan rataa, innolla häntä heiluen pieni parta viipotti ja tallasi välillä muden kanssa pitkin keskilinjaa, välillä muiden mukana kauempana. Jännää oli uusi maasto ja kun sai ihan vapaana mennä koheltaa. Kun rata oli valmis, otettiin Iivarille 'makkararinkiä' mukaan otetulla ruoalla. Ja sehän se vasta oli mukavaa, kun kenen luo tahansa meni, oli nappuloita tarjolla. Loppuruoan sai sitten kupista palkaksi työstä.

Artun kanssa tehtiin haamupisto ja sisääntulo ja pari pistoa rullalla. Toimi ihan kivasti, kyllä huomasi että muutama pentupäivä oli antanut puhtia hommaan ja tekemisen intoa riitti. Rullat toi ihan mallikkaasti, näytölle lähdössä taas eka kerralla hannasi ja vaati maalimiehen apuja ja useita 'näytä' kehoituksia. Toisella kerralla sen sijaan lähti ihan hienosti, joten hyvä mieli jäi ja viikon päästä jatketaan.

Kiitos vaan likoille hyvästä ja piristävästä treeniseurasta - on se hyvä etten ole ainoa liinojen ja muiden vermeiden kanssa säheltäjä :=) Aina oppii uutta, ja ehkä se liinatekniikkakin tässä vielä kohenee ajan myötä!

Treenien jälkeen annettiin Panun (Iivaria 7 vkoa vanhempi, Nean edellisestä pentueesta, pojilla on sama isä) ja Iivarin peuhata keskenään, ja ottihan tuohon leikkiin osaa myös Arttu. Nelisen tuntia reissuun kaikkiaan meni joten kun kotona oltiin iltaruoka syöty ja vielä käyty pissalenkillä niin nyt on molemmat tyytyväisinä unten mailla, niinkuin kohta minäkin :=)

Mulla on autossa takapenkillä Iivarille Nealta lainattu boxi jossa pentu on ollut ne matkat mitä tässä nyt ollaan ajeltu kaupunkiajoa lähinnä. Se on huutanut siellä kuin syötävä. Tänään kun lähdettiin treeneihin ja laitoin eka Artun omaan häkkiinsä taakse, Iivari kurkotteli sinne ja ajattelin että ok, kokeillaan miten homma toimii. Ja toimihan se: Iivari oli ihan hiljaa koko matkan kun sai isoveikan vieressä matkata! Tosin en treeneissä sitä uskaltanut sinne jättää kun kalterien välit on sen verran isot että vähän mittailtiin että jos se oikein tunkee ja pönkee se saattaa mahtua sieltä pois. Eli treenin ajan oli sitten siinä pienessä boxissa, ja nukkuihan tuo kait siellä suurimman osan aikaa, mitä nyt heräsi kun isot snautserit pitivät kamalaa älämölöä kun joku siitä ohi kulki. Ei tarttisi auton ovia lukkoon laittaa, on se meteli sellaista ettei niihin autoihin varmasti kukaan rosmo arvaa sisälle yrittää:=)

Huomenna sitten on taas uutta ja ihmeellistä kun mun täytyy mennä töihin ja pojat jää keskenään huseeraamaan. Vähänkös tässä hermostuttaa, on se aina pennun ekoja kertaa jättäminen pitkäksi aikaa yksin niin kamalaa, vaikka niitä nyt onkin kaksi. En usko että ongelmia on, ainakin mitä nämä ekat päivät on näyttäny. Ainoohan tietty on että Iivarin yksi ruoka jää välistä eli ruokailujen väli venyy aika pitkäksi, rupeaa siis syömään vain kolme ruokaa päivässä. Mutta toivotaan että sopeutuu siihenkin, niin kuin on kaikkeen muuhunkin näiden päivien aikana sopeutunut.

Eli ei muuta kuin palaamisiin taas uuden viikon ja uusien puuhien myötä & hyvää yötä!