Tämän aamun aamulenkillä meidät ohitti rouvahenkilö kuten ohittaa joka aamu, samaan aikaan samassa paikassa, olettaakseni matkalla juna-asemalle. Hän totesi meidät ohittaessaan että no hyvä, hän ainakin tietää olevansa aikataulussa kun me olemme juuri siinä! Mietin, että totta tosiaan, aika lailla samaan kellonlyömään me joka aamu siinä samaisessa paikassa hajuja haistellaan.
Orjallisestihan se on arkipäivisin kelloa ja rutiineja noudatettava. Vastapainona sitä sitten haluaakin viikonloppuisin unohtaa kaiken sortin orjuutukset ja elää ilman aikatauluja.
Yleensä koitan vaihdella lenkkimaastoja ja kierrellä eri suunnilla, sekä omaksi että koirien virkistykseksi. Tosin nyt on rutiiniksi tullut kiertää aamuisin aina sama reitti. Mikä on, vaikka ehkä tylsää, niin aamutokkuraiselle laiskalle erinomaisen helppoa kun saa kulkea suht rauhassa kun muita kulkijoita on vähän, ja suunnilleen minuutilleen tiedän kauanko aikaa menee. Sitä kelloa kun kuitenkin pitää ajatella eikä voi vaan kulkea päämäärättömästi.
Vaikkei munkaan töihin lähtö minuutin päälle ole kun ei tartte julkisten aikataulujen mukaan kulkea, onneksi. Mutta töihinkin tulee yleensä päivästä toiseen lähdettyä lähes samaan aikaan. Mikä aika hivenen riippuu nuoremman snautserin ruokahalusta eli kuinka nopeasti Iippa kulloinkin kuppinsa tyhjentää, vai tyhjentääkö lainkaan kun jannua ei aina tarjoilut miellytä.
Aamun rutiinit tulee kyllä tehtyä välillä niin automaattisesti rutiinilla että monesti herään autossa miettimään että suljinkohan sen ja sen oven, laitoinkohan pojille vesikupin eteiseen... Yleensä kaikki on hoidettu niin kuin pitääkin, vaikkei tekojansa tiedostakaan.
Joinakin päivinä olisi kyllä parempi olla tekemättä mitään. Yritin sunnuntaina olla edes jotenkuten aikaansaapa.
Niin kuin yleensä pyhäpäivisin, halusin ennen aamun pitkälle lenkillä lähtöä laittaa juurekset uuniin, olisi sitten ruoka lähes valmiina kotia tullessa. Helpoin tapahan on heittää öljyt ja mausteet paistopussiin ja kuoritut ja pilkotut juurekset perään. Sitten vaan heilutellaan pussia että mausteet levittyy juureksiin tasaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei paistopussi ole kovin vahvaa tekoa, ja kun aikansa heiluttelee, niin pohja hajoaa ja hupsista, pussin koko sisältö leviää niille sijoilleen. Onneksi vain tiskipöydälle eikä lattialle tai vieressä vahtineiden partakokkikolmosten päälle. Kuka on sanonut että koirat sotkee?? Meillä se kyllä on omistaja joka enimmät sotkut saa aikaseksi kuten esim. juuri heittelemällä öljysiä porkkanoita ja sellereitä pitkin poikin.
Noniin, sitten lenkin jälkeisessä energianpuuskassani päätin vihdoin ja viimein päivittää digiboxin tv-kanavat. Ei sillä että niitä uusia kanavia mitä saatavilla vanhojen lisäksi veloituksetta nykyisellään on, tarviisin kun en aina ehdi/välitä entisiäkään seurata, mutta pitäähän nuo ajan tasalla olla, jos ei muuten niin periaatteesta. Vaan pian osottautui, että parempi olisi ollu antaa periaatteiden olla ja tyytyä niihin kanaviin mitä oli, kun kaikki kerta toimi. Kyllähän kaikki kanavat käden käänteessä nollautui koneen muistista mutta tilalle ei sitten millään haulla löytynytkään mitään. Että silleen. Siinähän räppäkäpälä istuin hölmönä ja mietin että mitäs nyt. Ilman telkkaria tulisin hyvin toimeen, säästyisi sekin aika johkin ehkä järkevämpään, mutta, ja tämä on jälleen periaatekysymys, kun se tv kerta tossa nurkassa möllöttää niin täytyyhän sitä piru vie pystyä katselemaan JOS haluaa! Muutamien (?) hermosauhujen, kiukkuisilla manailuilla höystettyjen uusien ja taas uusien yritysten jälkeen kaikki ohjelmatiedot jostain kuitenkin löytyi ja päivittyi. (Ja päästiin viimein tiskipöydän kautta uuniin joutuneiden juuresten ja muun murkinan kimppuun.) Muuten hyvä päivä oli siis siltäkin osin pelastettu, mutta enpä sitten yrittänyt sen enempiä saada aikaiseksi sinä päivänä:)
Nyt snautserit, nuo kellon ja rutiinien orjat, huomauttelee vienosti ja kohta vähemmän vienosti, että viisarit osoittaa iltalenkkiä, joten jotta iltansa pysyisi aikataulussa, lienee paras päättää tämä päivitys tähän ja toteuttaa koirieni toive (lue: vaatimus). Missäköhän vaiheessa muuten olen opettanut eli antanut periksi niille että iltalenkki alkaa jo seitsemän jälkeen? Eihän tästä kauaa ole kun ei ennen kahdeksaa mihkään lähdetty. Ovat ihan huomaamattani saaneet mut ylipuhuttua – ja vaikeatakos tuo sitten on… Ja minä kun olin juuri vielä sanomassa, että iltaisin ei onneksi aikatauluja ole:=)
Orjallisestihan se on arkipäivisin kelloa ja rutiineja noudatettava. Vastapainona sitä sitten haluaakin viikonloppuisin unohtaa kaiken sortin orjuutukset ja elää ilman aikatauluja.
Yleensä koitan vaihdella lenkkimaastoja ja kierrellä eri suunnilla, sekä omaksi että koirien virkistykseksi. Tosin nyt on rutiiniksi tullut kiertää aamuisin aina sama reitti. Mikä on, vaikka ehkä tylsää, niin aamutokkuraiselle laiskalle erinomaisen helppoa kun saa kulkea suht rauhassa kun muita kulkijoita on vähän, ja suunnilleen minuutilleen tiedän kauanko aikaa menee. Sitä kelloa kun kuitenkin pitää ajatella eikä voi vaan kulkea päämäärättömästi.
Vaikkei munkaan töihin lähtö minuutin päälle ole kun ei tartte julkisten aikataulujen mukaan kulkea, onneksi. Mutta töihinkin tulee yleensä päivästä toiseen lähdettyä lähes samaan aikaan. Mikä aika hivenen riippuu nuoremman snautserin ruokahalusta eli kuinka nopeasti Iippa kulloinkin kuppinsa tyhjentää, vai tyhjentääkö lainkaan kun jannua ei aina tarjoilut miellytä.
Aamun rutiinit tulee kyllä tehtyä välillä niin automaattisesti rutiinilla että monesti herään autossa miettimään että suljinkohan sen ja sen oven, laitoinkohan pojille vesikupin eteiseen... Yleensä kaikki on hoidettu niin kuin pitääkin, vaikkei tekojansa tiedostakaan.
Joinakin päivinä olisi kyllä parempi olla tekemättä mitään. Yritin sunnuntaina olla edes jotenkuten aikaansaapa.
Niin kuin yleensä pyhäpäivisin, halusin ennen aamun pitkälle lenkillä lähtöä laittaa juurekset uuniin, olisi sitten ruoka lähes valmiina kotia tullessa. Helpoin tapahan on heittää öljyt ja mausteet paistopussiin ja kuoritut ja pilkotut juurekset perään. Sitten vaan heilutellaan pussia että mausteet levittyy juureksiin tasaisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei paistopussi ole kovin vahvaa tekoa, ja kun aikansa heiluttelee, niin pohja hajoaa ja hupsista, pussin koko sisältö leviää niille sijoilleen. Onneksi vain tiskipöydälle eikä lattialle tai vieressä vahtineiden partakokkikolmosten päälle. Kuka on sanonut että koirat sotkee?? Meillä se kyllä on omistaja joka enimmät sotkut saa aikaseksi kuten esim. juuri heittelemällä öljysiä porkkanoita ja sellereitä pitkin poikin.
Noniin, sitten lenkin jälkeisessä energianpuuskassani päätin vihdoin ja viimein päivittää digiboxin tv-kanavat. Ei sillä että niitä uusia kanavia mitä saatavilla vanhojen lisäksi veloituksetta nykyisellään on, tarviisin kun en aina ehdi/välitä entisiäkään seurata, mutta pitäähän nuo ajan tasalla olla, jos ei muuten niin periaatteesta. Vaan pian osottautui, että parempi olisi ollu antaa periaatteiden olla ja tyytyä niihin kanaviin mitä oli, kun kaikki kerta toimi. Kyllähän kaikki kanavat käden käänteessä nollautui koneen muistista mutta tilalle ei sitten millään haulla löytynytkään mitään. Että silleen. Siinähän räppäkäpälä istuin hölmönä ja mietin että mitäs nyt. Ilman telkkaria tulisin hyvin toimeen, säästyisi sekin aika johkin ehkä järkevämpään, mutta, ja tämä on jälleen periaatekysymys, kun se tv kerta tossa nurkassa möllöttää niin täytyyhän sitä piru vie pystyä katselemaan JOS haluaa! Muutamien (?) hermosauhujen, kiukkuisilla manailuilla höystettyjen uusien ja taas uusien yritysten jälkeen kaikki ohjelmatiedot jostain kuitenkin löytyi ja päivittyi. (Ja päästiin viimein tiskipöydän kautta uuniin joutuneiden juuresten ja muun murkinan kimppuun.) Muuten hyvä päivä oli siis siltäkin osin pelastettu, mutta enpä sitten yrittänyt sen enempiä saada aikaiseksi sinä päivänä:)
Nyt snautserit, nuo kellon ja rutiinien orjat, huomauttelee vienosti ja kohta vähemmän vienosti, että viisarit osoittaa iltalenkkiä, joten jotta iltansa pysyisi aikataulussa, lienee paras päättää tämä päivitys tähän ja toteuttaa koirieni toive (lue: vaatimus). Missäköhän vaiheessa muuten olen opettanut eli antanut periksi niille että iltalenkki alkaa jo seitsemän jälkeen? Eihän tästä kauaa ole kun ei ennen kahdeksaa mihkään lähdetty. Ovat ihan huomaamattani saaneet mut ylipuhuttua – ja vaikeatakos tuo sitten on… Ja minä kun olin juuri vielä sanomassa, että iltaisin ei onneksi aikatauluja ole:=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti