Ihmeesti aurinko jo päivällä lämmittää, ellet sitten satu paikkaan missä puhaltava puhuri puolestaan lisää pakkasasteita.
Lyhyelläkin lenkillä tulee välillä eteen extraa. Niinkuin äsken kun kapealla kadulla ohitse ajoi kaksi paloautoa pillit huutaen ja valot välkkyen. Mitään pahempaa ei sitten kait ollut sattunut kun pian palasivat samaa kautta kuin tulivatkin, tosin poliisiauto ja yksi paloauto yhden kerrostalon pihalla oli, muttei siellä ainakaan kauempaa katsottuna mitään isoa härdelliä näyttänyt olevan. Iivari suhtautuu piippa-autoihin kuten pojat yleensä, suurella mielenkiinnolla. Sitten kun tultiin jäähallin ohitse, sisältä kuului huutoa ja mekastusta ties minkä matsin tiimellyksestä. Siihenhän, niin kuin kaikkeen omituiseen, piti Iivarin karvat pystyssä haukkuen kommentoida, junnua ihmetytti kovasti että mistä moinen meteli kuuluu. Pienoinen mörköikä Iipalla.
Eilen oli aika pistää parrat suihkuun. Tuttu kuvio taas. Arttu kun huomasi mikä on homman nimi, luikki herra sohvan viereen kyljelleen niin littanaksi kuin mahdollista. Kuvitteli kai olevansa näkymätön ja näin välttyvänsä toimitukselta. Ei edelleenkään usko että kun suihkuun on aikomus mennä, sinne myös mennään. Iivari on helpompi tapaus, ihan iteksiään tassuttelee suihkun alle kun Arttu on sieltä pois tullut, eikä sitä tarvii niskavilloista avittaa niin kuin tuota vanhempaa. Arttu antaa kyllä pestä rauhassa, kunhan sen siis on sinne kylppäriin ensin saanut raahattua. Iivarilla puolestaan on aina kiireempi suihkusta pois eikä malttaisi paikallaan olla sitä aikaa että saisin ainakin enimmät vedet tassuista ja parrasta puristettua pyyhkeeseen. Ipanan pitäisi heti päästä itseänsä formuloiden kuivattamaan. On se vaan helppoa tuo pesu nyt vielä kun ei ole joka karvaan ja karvanjuureen takertuvaa kuraa kuurattavana. Vaikka sillähän tuota tulee vähän turhan harvoin tehtyäkin kun olevinaan ovat puhtaita. Kuitenkin parta alkaa jossain vaiheessa tuoksahtaa, ja Iivarilla reisikarvat, nuoriherra kun niin sanotusti ’pissii reisille’.
Tämän illan ohjelmassa ulkoilun jälkeen oli tovi eteistemppuiluja, sormien ja tassujen nimeämistä tällä kertaa. Sormet Arttu osaa hyvin, Iivarikin jo ainakin peukalon, muiden kanssa vähän hapuilua. Tassut on nimetty siten että oikea etutassu on ykkönen ja vasen kakkonen. Nuo osaa molemmat pojat, mutta uutena otettiin nyt vasen takatassu joka tulisi olemaan kolmonen. Hmmm, mitenkähän tuon snautserin ymmärrettävästi sitten opettaisi, vielä ei kummallekaan kolahtanut. Mutta ehkä päähän jäi jotain muhimaan, ja seuraavalla kerralla aletaan jo tajuta ja muistaa mitä se kolmonen oikein tarkoittikaan, katsotaan.
Toivottavasti joutui herneet pääkopassa edes vähän koetukselle. Välillä kun ei meinaa keksiä tarpeeksi haastavia hommia, niin sitä tekee (itselle) helpoimman mukaan.
On nuo kyllä hauskoja nuo veijarit, niiden kesken näkyy olevan mallioppiminen tehokasta. Kun tässä joku aika sitten alotettiin hajutunnistusta (= Artun kanssa pitkän tauon jälkeen jatkettiin), Iivari otti heti tavakseen käydä maahan purkki etutassujen välissä:
Palkanhan saa nimenomaan haistelusta, ja on sama seisooko, istuu vai makaa. Arttu ei ole maaten tuota koskaan ennen tehnyt, vaan näin:
mutta kun näki Iivarin saavan palkan makaamalla, alkoi välillä itsekin tehdä niin. Samoin kävi vaa’an kanssa. Pojat on vähän aristellu vanhaa vaakaa, siis ei mitään digitaali-sellaista, kun se kolahtelee metallisesti. Naksun ja namin kanssa ovat siihen tottuneet, saivat palkan ensin yhden ja sitten kahden tassun laittamisesta vaa’alle. Tuonkin Arttu tajusi Iivarin kautta, eli kun Iippa hoksasi laittaa molemmat etutassut vaa’an päälle, teki Arttu sen heti perässä. Pätevää!Nyt täytyy mennä keittämään kuumaa mustaviinimarjamehua, alkoi lenkillä kurkkua kuivamaan ja nyt tuntuu tosi karheelta ja ilkeeltä ja muutenkin vähän vilu olo. Toivottavasti ei iske mikään talviflunssa. Mukavaa viikon jatkoa, vaikkakin pakkassellaista!
Onnistuuhan se lepäily näinkin á la Arttu :=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti