Yksi + yksi = yksi

Tänään oli pirteä perjantaiolo kun tulin töistä kotiin. Yleensä arkisin jaksan töiden jälkeen käyttää pojat vain lyhyellä pissatuksella, jonka jälkeen täytyy tankata ja hetki lepuuttaa ennen kuin lähetään pitemmälle. Perjantaisin on jostain syystä toisin, varmaan henkistä virkeyttä vapaan viikonlopun alla, ja kun tietää että saa nukkua Iipan herätyspomppuun saakka, joka onneksi on viritetty hieman myöhäisemmäksi kuin oma herätyskello arkisin.
Siispä vielä kun sääkin suosi, lähdettiin liikkumaan heti kun olin saanut kauppakassit purettua ja vaatteet vaihdettua. Ja koska olen laiska, tehtiinkin kerralla niin pitkä rinki, ettei toiseen enää tänään ole tarvetta. Joskus vaan on helpompi tehdä yksi kunnollinen ja pitkä lenkki kuin tehdä pissatuslenkki, tulla kotiin ja kohta lähteä uudestaan. Samalla sitä yhdellä pukemisen vaivalla viettää sen koko illan (tai ainakin lähes) ulkona.
Lenkki olikin paitsi pitkä niin kiva ja rentouttava, ja pirtsakka raikas talvisää, pakkasta vajaat 15 astetta, auttoi karistamaan viikon rasitukset harteilta. Pojat mennä möhelsivät omiaan vitosvaihteella eli täysi hönkä päällä oli heti ekasta kurvista. Välillä olisi suonut että korvat olisi ollut vähän vähempi off-asennossa, pientä tonttuilua ja hurvellusta siis esiintyi, ja tietty vastaantulevista koirista piti omat mielipiteensä kovaan (liian kovaan) ääneen kertoa. Onneksi osuttiin reiteille missä ei muita liikkujia hirmusesti ollut.

Iippa se on tosi 'cool'. Vaikka pakkasta oli tosiaan joltisenkin paljon, niin junnu nautti matkaeväänä jäisiä lumikokkareita. Taitaakin olla aika kuumaverinen heppu. Mulla sen sijaan, vaikka en yleensä ole kova palelemaan, tuli välillä vilu ja piti pistää juoksuksi. Sehän passasi vauhtiveikoille hyvin, ja ihan kivasti ne edellä menivätkin eivätkä alkaneet riekkua niinkuin monesti kun yritän tahtia kiristää juoksuaskelin. Tosin polvet ja lonkat pian muistuttivat olemassaolostaan joten pitkää matkaa ei kerralla passannut juosta.Mua tosissaan vähän alkoi viluttamaan ja kun tultiin kotio, laitoin normaalin ohuen villatakin sijasta fleecen päälle, ja siitäkös Iivari intoutui. En tiedä miksi se rakastaa fleeceä niin kovasti, mutta aina kun on fleece päällä niin junnu saa hirmuisen hepulin ja hyppii ja nutuuttaa pusakan hihaa ja helmoja. Toki kyllä tämä fleece sattuu tuoksumaan vielä hieman mökille siellä kun tätä lähes koko ajan pidin (sitkessä tuo mökin haju, tätäkin sen jälkeen käytetty ja pestykin monta kertaa, mutta aina vaan on vieno 'mökkituoksu' pusakassa). Mutta ei se ole pelkästään sekään, Iippa on aina ollut hulluna nimenomaan fleeceen. Sitten vielä kun partsille mennessäni laitoin vanhan toppiksen reuhkan, niin jätkä oli siitäkin ihan villinä ja oli lähes syliin tulossa. Liekö sitten kuvitellut että kivakiva, nyt pääsee taas lenkille... No ei sentään enää, tänään.

Kotiseutua on siis kierretty suuntaan jos toiseen, snautserien iltaruoka ja -raksut nautittu, ihmisten omat laitettu uuniin, eli nyt ei tarvii lähtemisiä tai menemisiä miettiä. Hyvällä omallatunnolla saa siis heittää vapaalle. Pojat tuossa vielä intoutuivat vähäsen painimaan, samalla kun minä tyhjensin pyykkikonetta, mutta aika väsyneen oloisia ovat ja meno nyt hiljaista ja rauhallista.Kiitos säiden ennustajille – edessä näyttäisi olevan jälleen talvinen viikonloppu, mahtavaa! Kannattaa siis unohtaa kaiken sortin sisätyöt ja viettää aikaa helmikuun auringossa paistatellen:) Auringon kirkastamaa viikonloppua partaporukoilta!