Lahden näyttelykuvia

Muutama kuva Lahden näyttelystä, jotka sain Katjalta, kiitos Katja!
Kuvat siis ottanut Katja Kretzschmar aus Dresden.

... västäräkistä vähäsen ...

Eilen näin tämän kevään ensimmäisen västäräkin joten vain vähäsen on enää kesään aikaa. Muutenkin kevät etenee, vaikka tämä aamu oli taas vaihteeksi vähän viileempi, 7n aikaan vain viisi astetta. Mutta meillehän tuo passaa, päästään kohta tekemään kunnon lenkki ilman hikoiluja, helteestä johtuvia sellaisia.

Eilen kuvailimme keväistä luontoa. Tarkoitus oli kuvata valkovuokkomätästä mutta joku mustanaama tuli ja länttäsi tassunsa keskelle kauniita kukkia;)Peltomaisema on vielä ankean ruskeaArttu haikaili hypätä metsänreunasta pellolle ojan yli, äitee ei lähtenyt mukaan siihen leikkiin.
Fasaanit saivat partaiset lintukoirat terästäytymäänIivarikin on muotoutunut loma-aikatauluun eikä ole kuudelta herättelemässä, itse asiassa parina aamuna ollaan saatu nukuttua ruhtinaallisesti kahdeksaan. Niin kai tänäänkin, paitsi että ennen seittemää havahduin torkuistani siihen että jompi kumpi oksenteli. Se oli Arttu joka eteisessä poisteli mahastaan illalla nautittuja tuoreita heiniä. Onneksi lattialle eikä matolle joten selvisin pienellä siivouksella.

Miten joskus tuntuu että pienten asioiden hoitaminen on niin pirun vaikeeta? Mun piti ostaa uudet kesärenkaat ja olihan se mielessä jo pitkään. En vaan yksinkertasesti saanu aikaseksi ottaa puhelinta käteen ja kysellä hintoja. Tuossa lähellä kun on yksi liike joka niitä suht edullisesti myy. Kai edullisemminkin vielä saisi, mutten toisaalta viitsi pitkien matkojen päästä lähteä hakemaan. Toissa päivänä sitten vihdoin otin itteäni niskasta kiinni eli puhelimen kouraan ja sain varattua renkaat jotka saisin seuraavana päivänä, eli eilen. Sitten vielä renkaanvaihtoon aikavaraus paikasta missä jo vuosia olen renkaita säilyttäny. Eikä sielläkään ollu ruuhkaa joten sain senkin eiliselle.

Niin sitten eilen käytiin eka hakemassa uudet renkaat yhdestä paikasta, sitten ajettiin toiseen paikkaan ja jätettiin auto sinne. Tehtiin yli tunnin lenkki sillä aikaa kun miehet teki hommia renkaiden kanssa (ja vaihtoivat samalla myös polttimon mikä sekin on ollu pimeänä ties kuinka kauan, näkeehän sitä valosalla ajella yhdelläkin...). Rengaskaupasta PetPostiin ja mukaan Iivarille ruokasäkki. Sitten Laumaan hakemaan Artulle omansa. Ja kun ollaan jo riittävästi säkkejä ostettu niin sainkin toisen kaupan päälle. Siinä tuli illan kuntoilut kun raahasin 15 + 12 + 12 kg koiranmuonaa kotiin, onneksi on vain yhdet raput kavuta. Riittää taas pojilla syötävää hetkeksi aikaa.

Loma lähenee loppuaan, tämä on menny vähän kuin verryttelystä, nyt voisi olla vielä viikko tähän päälle sellaista oikeaa lomaa, että vihdoin ymmärtäisi olevansa lomalla:)

Nyt poistun koneen äärestä ja vien pojat lenkille. Sitten täytyisi kai alkaa vähän katsoa valmiiksi kevätajan vaatteita työpäiviin. Ja kai sitä pitää toisella silmällä seurailla kuninkaallisia häitäkin. En ole mikään kuninkaallisfani, mutta onhan sitä pukuloistoa ja muita huikeita seremonioita mielenkiintoista seurata, hetken.Toivotamme VALLATONTA VAPPUA!

Ja toivomme että kevään lempeät tuulet saavuttaa jo pohjoisenkin snautserien kuonot ja viimeisetkin lumet pihoiltanne saavat kyytiä!

Treenipäiväkirjan tapaista

Tänä iltana pitkästä aikaa pojatkin pääsivät treenikentällä tositoimiin eli oikeasti treenaamaan. Mutta ensin huvi ja sitten vasta työ, eli aluksi kahviteltiin ja syötiin pipareita, samalla kun moikattiin tuttuja. Koirille oli tarjolla Pimun 10-vee synttärien kunniaksi piparit -Onnea RautaRouva Prinsessa Pimulle hieman jälkikäteen!!- ja ihmisille kesäkauden avajaistarjoilut, kahvit ja suklaakeksit. Siinähän ehdittiin pitkä tovi höseltää ja touhottaa kaverien kanssa, kun mekin, näin lomalaisina, mentiin kentän reunalle jo hyvissä ajoin ja tehtiin pissatuslenkkiä niissä maisemissa vaihteeksi.

Karita veti meille hyvät treenit. Koirakoita meidän ryhmässä oli viisi, kentällä samaan aikaan ryhmiä kaksi, joista toinen kilpailevien ryhmä, jossa me emme ymmärrettävästi olleet... Häiriötä siis oli ihan kivasti, mutta nakkipalaset taskussa saa joskus ihmeitä aikaan snakustereissakin ja molemmat jaksoivat keskittyä hyvin.
Arttu oli vanhemman oikeudella ensimmäisenä vuorossa, minkä seikan Iivari kyllä ilmaisi kovalla ja ulisevalla vastalauseella kun huomasi joutuvansa jäämään autoon, yksin. Sen mielestä tuommoinen on ihan täysin harkittua snautserinrääkkäystä. Pian tuo kyllä kuului osaansa tyytyvän ja hiljeni omaa vuoroaan hiljaisesti odottamaan.

Tein siis puolikkaat treenit molempien kanssa. Tuntuisi muuten passaavan hyvin vähän lyhyempi sessio, sekä naustereille että ohjaajalle. Parisenkymmentä minuuttia molemmille on ihan sopiva aika. Jaksavat keskittyä eikä ehdi tulla sellaista tyhjää aikaa jolloin ehtisi hyvin alkaa seurailla mitä naapurikoirat tai naapuriryhmäläiset tekevät ja vaikka kenties alkaa hiukka häiriköimään. Mikä toiminta on ollu varsinkin Artun bravuuri siinä vaiheessa kun sen mielestä kaikki tekeminen, mielekäskin sellainen, alkaa tympiä, niistä nakinpalasista huolimatta. Toisaalta, nyt hyviin ja keskittyneisiin suorituksiin motivoi sekin että kun ei olla pitkään aikaan kimppatreenejä tehty, niin se oli molemmille sälleille uutta ja vaihtelevaa. Ja molemmat olivat onnessaan päästessään Yksin äiteen kanssa touhuumaan, se kai se on parasta:)

Artun kanssa tehtiin perusasentoa, seuraamista pujotellen muiden koirakoiden välistä ja maahanmenoa liikkeestä. Perusjuttuja, muttei aina välttämättä mitenkään helppoja muille helposti kuumenevan jätkän kanssa. Noita ensin yksitellen ja sitten Karitan antaessa ohjeita koko porukalle yhdessä, liikkeenohjaajan tavoin. Vähän meinasi Arskalla kontakti herpaantua pujottelussa, niiiiin kovin teki mieli sanoa se iso snautserin sana toisille, mutta nopeasti sain sen innostamalla palautettua ruotuun eikä sitten alkanut riekkua uroskoiriakaan ohitettaessa, tai niiden ohittaessa meitä. Varsinkin Artun toimintaan kovasti vaikuttaa se, että pääsee kerrankin mun kanssa kahdestaan hommiin, ilman Iipan jatkuvaa peesailua.

Suunnilleen puolivälissä treeniä vaihdoin koiria. Arttu autoon ja autosta mukaan enemmän kuin innokas Iivari. Iipalla ei räyhäämisongelmaa ole, mutta se nyt on vain muuten niin huisin innokas kun on paljon uusia kavereita kentällä että hetken (mutta onneksi vain pienen sellaisen) kesti että sain sen ruotuun ja kuulolle. Silti se yritti hyppelehtien naapuriin haukahdella iloisia viestejänsä. Mutta jotain hyötyä tuntuu meitin vaatimattomista eteistottisteluistakin olevan, koskapa junnu iloisena tuli sivulle ja piti hyvää kontaktia (no ne nakkipalat tietty myös...).
Vuorossa oli hyppyeste. Matala sellainen jonka Iivari suoritti hyvin. Karita kysyi josko nostetaan estettä. No tottahan toki, kun kerta meni tuo matala niin hyvin. Siispä yksi lauta lisää esteeseen. Ei olisi pitänyt... Iivari arasteli eteen ilmestynyttä korkeampaa estettä ja pysähtyi kuin seinään ja yritti kiertää esteen. Sen siitä äitee saa kun suuruudenhulluus iskee;) No, olisko ollut kolmannella yrittämällä niin suostuihan se hyppäämään korkeammastakin yli. Uusintakierroksella jälleen, varmuuden vuoksi, matalampi versio ja jo meni jätkä yli hienosti.

Treenitauon jälkeen tämä teki erinomaisen hyvää meille kaikille ja huomaan että pieni motivaation poikanen nostaa päätään (siis eritoten kun kaikki meni ilman turhia riehakointeja), eli jatkaa täytyy ainakin jossain muodossa kimppatreenejä. Ensi viikolla meillä on vuorossa jokakeväinen perinne eli kaupunkitreeni. Silloin mennään hauskuuttamaan kaupunkilaisia keskelle Järvenpäätä, ja voitte uskoa että kyllä niillä hauskaa terasseilla istuessaan onkin;) Ja sitä seuraavalla viikolla on rallytokon esittelyilta ja sitten piakkoin alkaa rallytoko-kurssi. Joten eiköhän tuossa ole ohjelmaa riittämiin, ainakin toistaiseksi.

Treenien päätyttyä pidettiin ohjaajien palaveri kevään ja alkukesän ohjelmasta ja sitten lähettiin vielä neljän käppänän, Pimun, Mercun, Rinon ja Nalan, kanssa lenkille. Pikkupartojen perässä mentiin kovaa vauhtia, varsinkin Sarin Nala-tyttö kiinnosti poikia kovasti. Nala sen sijaan ei aina tuntunut olevan kovin otettu isompien mustapartojen liehittelyistä...
Mikäs sen parempi väsytys pojille, ilta täynnä tapahtumia ja kenttä täynnä koiria. Lopuksi oli vuorossa ajo kotiin kaupan kautta ja iltaruoan tarjoilu. Ja ei kauaakaan kun alkoi varsinkin Iivarilla silmät lupsattaa ja pää nuokkua. Nyt on siis rauha maassa ja väsyneet snautserit unissansa. Eli eiköhän tästä illasta jotain hyötyä ollut, edes pientä sellaista:=)

Kevätpäivän kuvia

Leskenlehdet ja valkovuokot kukkii, koivut ja muut lehtipuut viheriöi päivä päivältä enemmän ja enemmän, snautserit läähättää ja emäntä hikoilee - kyllä se nyt on kevät!

Lumen puutteessa kelpaa kieriskellä vaikka kuivissa lehdissä kuten Iivari (hyvästi viime viikon näyttelypuunaukset..),
tai Artun tapaan havunneuloissa ja hiekassa (onneksi Artun kylpypäivä on vielä edessä päin..).
Leppoisasta aamusta ja kiireettömästä olosta nautittiin maleksimalla lähimetsiköissä ja välillä pysähyttiin katselemaan kuuntelemaan talvesta toipuvaa luontoa ja kuvailtiin.

Tulisielun terveet silmät

Tänään ajettiin Lahteen silmäpeilaukseen. Per Axelson oli silmiä tutkimassa ja totesi Iivarin silmät terveiksi.
Samoin sisko-Fiian ja muiden Nean koirien keitä mukana oli, hienoa!
Nyt voidaan jatkaa Iivarin jalostussuunnitelmia, taitaapa Nealla jotain sen varalle jo ollakin;) Perästä kuuluu.

Pitkä reissu, tai matkan puolesta lyhyt, mutta ajallisesti pitkä. Heli ja Tyyne tuli meille viiden huitteissa, ja kotia palattiin puoli yhdeksältä. Koiria joukkotarkissa oli lähes 80 joten senhän voi arvata että odottamista, odottamista ja odottamista riitti. Arttu oli mukana matkassa ja päivysti autoa sillä aikaa kun oltiin tutkittavana.

Liekö pitkän päivän (kun nyt kun äitee on lomalla niin eihän täällä saa edes päivällä nukkua...) ja illan rasitus Iivarilla painanu mieltä vai mikä, vaiko kenties verensokerin heittelyt kun ei ollu taas suostunu vuorokauteen syömään mitään, mutta poikien syötyä iltaruokansa oli pieni tilanne päällä. Kuten aina, ja yleensä yhteistuumin, jätkät syötyänsä putsaa matolta sille mahdollisesti tippuneet ruoan muruset. Nyt ei sitten Iipalle sopinutkaan että Arttu kehtasikin tulla Hänen puolelleen mattoa. Kävi rähinällä kiinni Arttua niskaan. Arttu kestää aika paljon muttei sentään kiinni käymistä joten vastasihan se tuohon. Olin juuri tiskaamassa poikain kuppeja ja eikun komentamaan ja irrottamaan niitä. Eihän siinä mitään ehtinyt sattua, kamalaa meteliähän nuo vain pitivät, paitsi että poikien niskoista tarratessani vedin omalla kynnelläni vasempaan etusormeen ilkeän haavan. Arttu lähti tilanteesta heti pois, mutta Iivari oli vielä valmis isoveikan haastamaan, silmät leimuten kyttäsi sitä ja urisi. Sillä kestää aina hetken että tokenee. Vielä kun istuttiin partsilla Iippa tuijotti Arttua kärttyisenä, sen mielestä Arttu ei olisi saanut edes hengittää. Ja käyskenteli olkkarissa kuin maailman herra. Taisi olla täysi väsymysveetutus junnulla päällä. Arttu onneksi on aina se rauhoittava osapuoli eikä yhtään sellainen tulisielu kuin Iivari. Ei lähde ehdoin tahdoin tilanteeseen uudestaan. Istui nytkin ja katseli taivaita, eikä vahingossakaan vilkaissutkaan Iivariin päin. Laantui se Iipankin musta hetki sitten hetken kuluttua. Nyt ovat molemmat unilla, eivät tosin tällä erää vierekkäin.
Harvoinhan näitä meillä onneksi sattuu, yleensä kun nuo elelevät sovussa ja yhteistuumin touhuavat. Joskus harvoin on joitain tilanteita, juurikin kun on ollu tällaisia väsyttäviä ja rasittavia tapahtumia, joiden jälkeen Iivarilla menee hermo ja se jätkä kyllä näyttää sen. Ei siinä sillon tarvii kun Artun astua askel väärään suuntaan, yleensä juuri liian lähelle Iipan ruokapaikkaa.
Iippa on vähän kuin äiteensä, enimmän osan aikaa lepposa luonne, mutta sitten kun hermo menee niin se menee totaalisesti ja se näkyy ja kuuluu, mutta sitten onneksi tyyntyykin nopeasti;)

Lomatunnelmissa

Pääsiäinen on vietetty ja nyt yritetään tajuta että on Loma, ennen kuin se on liian myöhäistä;)

Lämmintä on ollut, ellei jopa kuumaa, joten päivisin ei meitä ole lenkkipoluilla pitemmälti nähty. Yritetty kunnon lenkitykset hoitaa heti aamusta kun ei aurinko vielä pahemmin paahda ja sitten päivemmällä käyty vain ne pakolliset lyhyet.

Eilen käytiin Järvetissä kuvaamassa Iivarin lonkat ja kyynärät, monen muun snautserin kanssa. Kuvanneen ell:n Elli Kivikosken mukaan Iivarin kuvat näytti ihan puhtailta eli kyynärät olisi 0 ja lonkatkin kenties jopa A:n lonkat. Mutta odotellaanpas nyt Kennelliiton virallinen lausunto ensin.
Tänään illalla vuorossa silmäpeilaus Lahdessa jonne suunnataan yhdessä Helin ja Tyynen kanssa. Sitten on ne viralliset ja pakolliset tarkastukset tehty.

Joskus pääsiäispäivinä sattui kamerakin matkaan ja käytiin poikien lempparipaikalla "kivillä" pitkästä aikaa istuksimassa ja ihmettelemässä.
Arttu uudessa kesäturkissaan, herralla näyttäisi talven aikana nahka venyneen paria numeroa liian isoksi kun on kummia ruttuja hännen tyvessä;)
Iloista työviikon jatkoa, me poistumme ulkoilemaan ja sitten kait pitäisi joitakin virallisiakin hommia hoitaa, kuten käydä ostamassa uudet talvirenkaat ja sen semmoista, olishan noita vaikka ja kuinka. Mutta onhan tässä vielä viikkoa aikaa niitä hoidella...

Näyttelykauden 2011 avaus Lahdessa

Iivari aloitti tämän vuoden näyttelykautensa tänään Lahdessa.
Hienona kotiintuomisina nuortenluokan kakkonen, SA ja urosten nelonen:=)
Mustia snautsereita kehässä yhteensä 12.

Tuomarina oli Branislav Rajic Sloveniasta.
Arvostelu:
“Almost two years old. Very tall. Nice masculine head. Correct neck and topline. Excellent ribcage and forechest. Correct angulation and tail. Excellent coat and color. Front movement soft in pasterns but still efficient enough.”
Lisäksi suhtautuminen tuomariin (mikä on tullut uutena arvostelulomakkeseen uusien näyttelysäännösten mukana) oli "Rodunomainen lähestyttäessä".
Sisähallissa kuvien ottaminen, ainakin mun kameralla ja taidoilla, on vähintään haasteellista. Sitäpaitsi kehät on aina sijoitettu niin, ettet pääse vahingossakaan läheltä ottamaan kehätapahatumista kuvia, tai jos pääset niin sitten saattaa arvon tuomari tai joku muu olla edessä tai sitten ainakin jotain muuta... Ja sitten vielä se että kuvattavana on Musta koira... Vähän koitin kuviani muokata ja säätää, mutta eipä tuo meikäläisen taidoilla ja resursseilla oikein onstu joten pahoittelen kuvien laatua, mutta laitanpas niitä nyt kuitenkin näytille kun kerrankin mukana Iipan näyttelyssä olin;) Onneksi tavattiin Katja ja ulkona saatiin jokunen kuva napsittua. Katjakin omalla kamerallaan (oikein kunnollisella sellaisella) otti kuvia joten laitan näytille niitäkin jahka Katja joskus kotiutuu ja niitä Saksasta saan. Kiitos Katja jo etukäteen! Tässä näitä mun otoksia hallitunlaisen kaaoksen järjestyksessä.
Sillä aikaa kun minä ja Heli hikoiltiin Iivarin ja Tyynen (joka sijoittui hienosti narttujen neloseksi!) kanssa näyttelyhallin kuumuudessa, Arttu vietti päivänsä hauskuuttaen AJ:tä. Paistelivat kuulema pääsiäislammasta, liekö myös maistaneet, eivät pojat paljastaneet mitä herkkuja olivat päivän aikana nauttineet;) Kiitos AJ:lle Artun hoivaamisesta!

Kun aamumme oli alkanut jo n. klo 06.20 Iivarin herätykseen niin eipä tässä ole enää iltapäivällä paljon tarvinnut partoja aktivoida. Keravalla molemmat autoon, sitten suoraa kyytiä kauppaan (ja arvatkaa vaan, oliko mulla ostoslista mielessä... kunhan jotain olevinaan tarvittavaa koriin kiiressä nappasin, niin oli väsy näyttelypäivän jälkeen etten jaksanu sen kummemmin aatella, tärkeimpänä ostettavana mielessä jätkille tonnikala, muusta viis...) sitte pieni pissatus ja kotiin juomaan ja syömään. Parvekkeella jaksoivat hetken hillua, jos ei muuta niin muodon vuoksi että tietävät naapurit snautserien taas palanneen... Helle on melkonen joten ihme ja kummakos tuo kun halusivat molemmat sisätiloihin partsin paahtavasta kuumuudesta aika pian.
Arttu jaksoi vielä jotensakin skarpin oloisena yrittää olla ...
... mutta kehäkettua alkoi jo uni painaa
Ja mitä äiteeseen tulee niin uupumuksesta huolimatta (ei ihan ole mun hommia noi kehänlaidat...) normaalit lauantain touhut on tehty, pyykkiä pesty ja ruokaa laitettu, huomisenkin sapuskat samalla joten saadaan huominen ottaa ihan lepposasti. Varmaan täytyy varhaisesta aamusta heti taas lenkille suunnistaa kun tuntuu että käy sekä koirien että emännän voimille tämä ns. "helle".
Mukavia Pääsiäispyhien jatkoa toivotamme ja jatkamme rentoutumista!

Pitkät päiväpuhteet

Ylihuomenna on pitkäperjantai, mutta Artulla ja Iivarilla oli tänään pitkä keskiviikko. Iivari aloitti aamunsa tuttuun tapaan yhdessä äiteen kanssa herätyskellon soittoon. Pitäähän se varmistaa että äitee varmaan unestansa heräjää ja tajuaa että kyllä se kello nyt jo soi. Arttu nousi venytellen vähän ennen ulos lähtöä. Puoli seitsemältä suunnattiin ulos, vähän normaalia lyhyemmälle lenkille kun piti ehtiä viemään jätkät Nealle trimmiin, Iippa näyttelysellaiseen, Arttu ihan normaaliin. Siispä lenkiltä tultua pojille äkkiä aamuruoka eteen. Hyvin nuo tuntevat aamun töihinlähtöön valmistavat rutiinit. En aamulla viitsinyt mainita että pääsevät tällä kertaa matkaan mukaan, olisi vain aiheuttanut turhaa hulinaa. Arttu kuitenkin aavisti jotain erikoista olevan tapahtumassa. Istui keskellä eteisen lattiaa ja tiukasti seurasi minua katseellaan kun puin työvaatteita päälleni. Ahaa, äitee ei tällä kertaa ensin sulkenutkaan ovia, eikä siirtänyt vesikuppia eteiseen... tapahtuukohan jotain jännää... Iivari sen sijaan ei ollut normaalin aamun poikkeavista rutiineista tietääkseen. Siinä vaiheessa kun mulla oli jo takki päällä, meni omalla rutiinillaan keittiöön odottamaan, koska siinä vaiheessahan yleensä hälle laitetaan haukkupanta kaulaan ja sen jälkeen molemmat saavat vielä keksit ennen kuin äitee huikkaa 'nähdään' ja poistuu. Mutta ei tänä aamuna. Tänä aamuna äitee menikin remminaulakolle, otti remmit ja sanoi 'pääsette mukaan, mennään Nummisiin'. Siitäkös se riemu repesi!

Puoli kahdeksan jälkeen jätin pojat turkkeinensa Nean ja Mashan työstettäväksi ja suuntasin Mäntsälän kautta kohti työmaata. Työpäivän jälkeen mietin josko ajan suoraan Nealle vai käynkö kotona vaihtamassa vaatteet. Matkallisesti ja ajallisesti se ja sama. Oli nimittäin vähän kiire aikataulu kun sitten piti ehtiä kentälle puoli seitsemäksi. Moottoritietä ajaessa mietin miten päin kulkuni suuntaan, ja kas, ei tarvinnut sen kummemmin reittiä päättää kun onnellisesti posotin ohi liittymän mistä olisi pitänyt kääntyä jos mielin ajaa Nean kautta, ilman turhia kiertämisiä. Se hajamielisyys... Siispä ajoin kotiin, vaihdoin kiireesti vaatteet ja sitten Nummisiin hakemaan poikia. Vilkaisin trimmaamoon, jossa pojat jo kaksistaan odottivatkin. Seisoivat portin takana ja molempien naamalla oli ilme 'Get Me Out Of Here!!' Ilmeisen väsyneitä siis olivat, oli tainnu jäädä päiväunet väliin kun olivat välillä trimmattavana, välillä aitauksessa pihalla. Eihän siinä lepäämään ehdi;) Yhtään eivät hanttiin pistäneet kun avasin auton luukun, molemmilla oli kova kiire hypätä omaan häkkiin.

Nealta sitten kiireenvilkkaa kentälle. Meillä piti olla pieni rallytoko esittely. Ja niin olikin. Ihan kunnon rata kyltteineen kaikkineen. Kun arvelin snautserien olevan turhan väsyneitä (ja kaikki snautserin omistajathan tietävät että snautserin väsymys ei suinkaan ilmene niin että se istuisi tai makaisi hiljaa ja rauhallisesti aloillaan, vaan väsyneenä sitä hillutaan entistä enemmän, erittäin väsyneenä vieläkin enemmän - tai ainakin meillä on niin, en tiedä tekevätkö nämä sällit poikkeuksen?!), en ottanut niitä rataa tekemään, vaan olin kuunteluoppilaana ja katsoin kun muut harjoittelivat. Mielenkiintoista! Ja jotten olisi vain seissyt tumput suorana, sainkin ohjattavakseni rallytoko-ohjaajan koiran. Ohjasin siis elämäni ensimmäistä kertaa portugalin vesikoiraa läpi elämäni ensimmäisen rallytokoradan. Kuuliaisuutta, taitoa ja intoa tytöltä löytyi. Eikä ottanut lainkaan häiriötä muista koirista, vaan keskittyi täysin siihen mitä tein ja sanoin. Olipa vähän erilainen ohjata kuin snautseri, vau! Ja vaikken tiennyt mitä komentoja sillä missäkin käytetään, niin ihmeesti löydettiin jonkun sortin yhteinen kieli ja kyltit suoritettiin läpi, ainakin joten kuten. Miten nyt ensikertalainen ohjaaja ne suorittaa, hieman kangerrellen mutta päästiinpä rata läpi. Virheistähän oppii... Koiralla kyllä kokemusta lajista löytyy, on kisannutkin siinä. Että nyt vain sitten meikäläinen kylttejä opiskelemaan ja seuraavalla kerralla saa snautseritkin kokeilla mitä on rallytoko. Voisin kuvitella että intoa siihen löytyy. Kuulema ainakin Osku-Artunpoika on tykännyt rallytokosta. Ehkäpä siis iskäkin:)

Ja siitä poikien väsymyksestä. Kun hommat kentällä alkoi olla lopuillaan, otin pojat autosta jalottelemaan. Huihait väsymykselle, meno oli melkoista, tai ehkä juuri sen väsymyksen ansiosta, kouhkattiin ja louskutettiin sinne tänne ihan päättömästi. Lenkittää noita ei pitkän päivän päälle sen enempi tarvinnut joten pissatukset tehtiin kentän ympäristössä ja sitte vihdoin kotiin. Kiire oli pojilla, vauhdilla juoksivat raput ylös. Suoraan vesikupille ja sitten odottamaan ruokaa. Tonnikalalla höystetty muona maistui, ja jaksoivat kärkkyä äiteenkin eväitä. Jälkkäriksi vielä raksut, ja tietty parit haukut parvekkeelta ja nyt nukkuvat kerällä umpisikeästi kylki kyljessä. Iivari näyttelyturkissansa (pesua vailla, en enää tänään toisaalta jaksanut ja toisaalta viitsinyt poikaa enempiä rasittaa kokovartalosuihkulla, onpahan huomisillaksi hommia) ja Arttu piiskahännässänsä ja lyhkästäkin lyhkäsemmässä karvassa kun on pohjavillatkin ajettu pois. On kuin eri koira taas, vartalonympäryksestä katosi monia senttejä ja taitaa sillä itelläänkin olla kovin kevyt olo, siihen malliin ainakin tuossa loikki kun vielä hereillä oli. Täytyy pyhinä ottaa kuvia herran muodonmuutoksesta. Värikin on vähintäin mielenkiintoinen...

Yritämme tästä rauhottua pääsiäisen viettoon ja sitten keskittyä lomaoleiluun. Tai rauhottua ja rauhottua, huominen vielä työpäivä, perjantai taitaisi olla vapaa ainakin näillä näkymin, lauantaina heti aamusta Arttu Keravalle AJ:n hoiviin, sieltä Helin kyydissä viemään Iivari ja Tyyne Lahteen näyttelyyn, sunnuntai vapaa, sitten parina päivänä Iivarin terveystarkkeja... Siinähän nuo päivät sutjakkaasti sujuu, ei ole tarvis pahemmin tekemisiään mietiskellä kun on valmiit aikataulut. Lämmintäkin on luvattu viikonlopulle joten ei tarvii toppista enää päälle laittaa niin kuin tänä iltana kentällä, silti meinasi vilu yllättää koleassa vesitihkuisessa säässä. Nyt vielä katsaus illan Millaniin ennen kuin uni vie voiton.

TOIVOTAMME ILOISIA,
AURINKOISIA JA LÄMPIMIÄ
PÄÄSIÄISEN PÄIVIÄ!!!!

Puutalkoissa

Aamulla auton nokka kohti mökkiä ja puutalkoita. Aurinko paistoi lämpimästi siniseltä taivaalta, mitä parhain sää siis ulkotöihin. Halkoja hakattiin, pilkottiin ja kannettiin. Välillä kahviteltiin ja talkoot päätettiin ruokailun merkeissä. Raikas maalaisilma ja kevätaurinko sai posket punottamaan ja kevään ensimmäiset rappujen ramppaamiset tuntuu reisissä.
Kuten uumoilin, ei jäälle ollu enää asiaa. Pojat ankkuroitiin siis vaijereihinsa vanhaan tuttuun paikkaan. Olivat siinä aitiopaikalla valvomassa talkooporukan uurastusta ja kulkua ees sun taas milloin minkäkin kokoisen ja näköisen puu- tai kuusenoksalastin kanssa. Ja kyllä taisivat rapsutuksiakin saada, heti olivat kyljessä nyhjäämässä kun joku taukoa pysähtyi pitämään. Vaikka muuten rinteestä oli lumet jo melkeen kokonaan sulanu, oli talon vieressä vielä hankea missä saivat peuhata ja putsata kaupunkipölyjä turkeistansa. Kerrankin kun oli paljon yleisöä ympärillä, piti poikien sisälläkin näyttää miten snautserit leikkii ja antoivat näytöksen snakupainista kera hurjan karjunnan;)
Monta tuntia ulkona ramasee. Nyt on kaksi äärimmäisen väsynyttä snautseria unilla. Ja taitaa äiteekin tästä oikasta ittensä sohvalle ruumiillisen työn rasittamia jäseniään lepuuttamaan. Kuvat kertokoot puolestaan päivän puuhista.