Nykyajan ihminen on aika haavoittuvainen kun siltä otetaan pois jotain mitä se on tottunut pitämään itsestään selvyytenä. Kuten vesi. Hanasta kääntämällä saa puhdasta raikasta ja kylmää (tai kuumaa) vettä. Sitten kun niin ei käy, on olo aika onneton. Niinkuin meillä tänä iltana. Ollaan oltu ilman vettä, tämä lähialue tässä, vesijohdon katkeamisen vuoksi.
Kun tulin töistä ehdin juoda lasillisen kylmää vettä ennenku vein pojat pissalle. Kotia tultua ei hanasta mitään enää tullukkaan. Ontto olo. En voinu pestä naamaa, en voinu keittää kahvia, en voinu pestä edes käsiä, enkä koirien kippoa... Enkä saanut juotavaa. Olen sellanen vesijuoppo että sitä menee monta litraa päivässä. Parempaa janojuomaa ei ole. Pannuun oli jääny aamusta teetä joten se sai riittää mulle veden ja kahvin korvikkeeksi. Koirien kiposta ehdin kaataa likasen veden lavuaariin ennenku huomasin ettei vettä tule. Teemuki oli likoomassa, sen vähäisen veden sai pojat kuppiinsa, ja ohjeistuksen jakaa mukillinen kristillisesti tasan. Mulla ruoka oli valmiiksi pannussa joten siihen en tarvinnu vettä ja poikien ruokaan laitoin extra-annoksen piimää niin saivat ne siitäkin nestettä.
Muonituksen jälkeen lähettiin veden ostoon. Ajettiin Alepan pihaan, ja tehtiin ensin lenkki ja sitten hain vettä. Sitä oli moni muukin hankkinut, sain viimisen reilun 5 litran kanisterin. Viisi litraa tuntuu paljolta, vaan eipäs se ole. Pojille kuppi täyteen, Artun aamuruoka turpoomaan, mulle muutama lasillinen + kahvinkeitinvedet ja kanisteri on enää puolillaan.
Ei sitä normaalissa arjessa, silloin kun kaikki sujuu kuten on tarkoitettu, tule edes ajatelleeksi miten paljon vettä käyttää ja tarvitsee, vaikkei turhaa valuttaiskaan (ja kai sitä totta puhuen pärjäisi vähemmälläkin). Olen näemmä tottunu käsiäkin pesemään vähän väliä. Ja nyt on inhottava tunne kun on likaset kädet. Laukusta löytyi sentään paketti virkistyspyyhkeitä kesähelteiden ajoilta. Jää vaan inhottava tahmanen tunne niistäkin. Poikien vesikiponkin pesen yleensä tuon tuosta, en voi kattoa likasta vettä kupissa. Kuten kaikki snautserin tai muun partaisen koiran omistajat tietää, niin vesi ei kauan puhtaana pysy, yksi parran heilautus ja jo on kippo kurassa;)
Näkyy tossa pikkutiellä olevan vedenjakelupiste, mutta eiköhän me pärjätä aamuun saakka. En enää jaksa lähteä kellarista hakemaan mökkivesipönikkää.
Tien toisella puolella käy kova kuhina ja vipinä kun kaupungin miehet uurastavat putkirikon kimpussa. On kaivuria, kuorma-autoa ja ties mitä vempelettä, hurina, surina ja kolina vaan kuuluu. Pojilla paljon ihmeteltävää, partsilla tarkkailevat tilannetta. Välillä on komennettava ne sisälle sieltä kun käy niiden kommentointi liian äänekkääksi. Naapurin poika pihalla sanoi, ja näkyi nyt jo olevan kaupungin sivuillakin, että pyrkivät puoleen yöhön mennessä saamaan vian korjattua. Täytynee pysyä hereillä siihen saakka, niin jos pääsis pesulle. Onneksi ei tänään ollu pahin mahollinen kurakeli niin ei ollu tarvis koiria pestä. Eipä ole myöskään tarvinnu tiskata tai pestä pyykkiä:) Kyllähän sitä tulee toimeen vähemmälläkin kun on pakko. Mutta silti mä toivon että aamuun mennessä vesi taas virtaa, että pääsee suihkuun...
Muistetaanpas olla onnellisia että meillä on täällä armaassa kotomaassa puhdasta, suoraan hanasta käyttökelpoista vettä! Niin ei ole kaikkialla.
Vesi vanhin voitehista...
Lisäys klo 22.15: KIITOS kaupungin ahkerien työmiesten - vesi virtaa taas, jeee! Tosin korahdellen ja vähän rusehtavaa se on vielä, mutta pääasia että asia on korjaantumassa. Pääsen iltapesulle. Maailma on jälleen mallillaan. Nyt illan Millanin pariin ja sitten yöunille - hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti