Luvattua juttua näyttelyreissulta ja vähän muuta

Iloinen Iivari ja Tampereen tuliaiset

Jos oikein muistan, taisin sunnuntai-illan väsymyksissäni lupailla lisää Tampereen terveisiä. Siispä tässä pieni (?) katsaus päivän tapahtumiin. Mutta tärkeimmät ensin eli first things first ja Iipan saama arvostelu, ensin alkuperäiskielellä ja sitten mun (erittäin) raaka käännös. Mitäpä tuota sen enempiä kommentoimaan, erinomaista ja hyväähän tuon ranskalaisen herratuomarin tuomarointi Iipasta kaiken kaikkiaan on:)

”Exc. construction, trés jolie expression, bon rappord crâne & c-frein, oeil exc. ?, bon attaché d’oreilles, encolure correct, exc. épaule, bon ossature, exc. pieds, la ligne de dos solide, bon attaché de queue, musculature correct, poil dur, mouvements correct.”
”Erinomainen ruumiinrakenne, erittäin ihastuttava ilme, kallo ja kuono-osa hyvillä mittasuhteilla, silmät erinomaisen ?, hyvä korvien kiinnitys, hyvä kaula, erinomaiset lavat, hyvä luusto ja käpälät, kiinteä selkälinja, hyvä hännänkiinnitys, hyvä lihaksisto, karkea karva, hyvät liikkeet.”

Ajoin siis aamulla ensin Keravalle. Arttu jäi AJ:n seuraksi ja annoin autonavaimet AJ:lle jotta pääsee sillä myöhemmin Järvenpäähän ja siirsin itseni, nuoremman koirani ja reppuni Helin autoon ja heti yheksän jälkeen lähettiin ajelemaan aurinkoisessa säässä kohti Tamperetta. Höpötellessä matka sujui sutjakkaasti, kunnes kojetaulussa vilkkuva punainen valo peljästytti meidät. Tähänkö meitin matkanteko tyssää ennen aikojansa? Oltiin just tulossa Riihimäen kohille, siispä rampista sisään ja läheisen Shellin, joka on kunnon vanhanajan huoltamo mistä saa kahvin ja sämpylän lisäksi ihan oikeaa autohuoltoakin, pihaan. Heli soitettuaan AJlle totes että jäähdytysnesteen hätävalo se oli, mitä vähän oltiin epäiltykin. Ystävällinen mies kahvion tiskin takaa tuli naisten apuun ja täytti vajavaisen säiliön pullollisella jäähdytysnestettä. Matka pääsi jatkumaan eikä punaiset valot enää meitä härinnyt. Ja niin nopeaa oli toiminta, ettei aikataulukaan pettäny, kahvitauko ainoostaan piti jättää väliin, varmuuden vuoksi, ettei myöhästyttäs kehistä. Mutta ihan ajoissa ehittiin perille, varsinkin kun kehät totuttuun tapaan oli jonkun verran myöhässä.

En ole ennen nähnyt että keskinausterit tutkitaan pöydällä. Näin teki tämä tuomari. Ja mikäs siinä, Iivarihan seisoi koko ajan kuin patsas. Ja liikkui hienosti. Tuloksena siis urosten ykkönen ja ROP kera sertin ja cacibin. Tie vei siis ryhmäkehään.

Sitte pitikin miettiä matkajärjestelyt uusiksi kun Helin oli lähettävä aikasemmin kotiin. Vaikkei mua ihan kauheesti nuo monen tunnin odottelut huvita niin päätin kuiteski jäädä ryhmäkehiä vartoomaan. Eikä meillä sattuneista syistä ollu häkkiäkään mukana. Aikamme setvittyämme sovittiin että Nean kyytiläinen lähtee Helin kanssa kotia päin ja minä puolestani tulen sitte Nean kyydissä. Heli lupasi pitää Artun heidän mukana loppupäivän visiiteillä ja ajaa mun auton meidän parkkikselle.

Samanmielistä juttuseuraa kun löytyi, niin siinähän ne tunnit ryhmäkehän alkuun hujahti snautserien tapoja ja tottumuksia vertaillessa, ja aika samanlaisiahan nuo tuntuu kaikki olevan, niin hyvien kuin vähän huonompienkin ominaisuuksien suhteen;) Kiitos vaan kaikille, hauskaa oli rupatella! Mikäs siinä oli odotellessa. Vaikka noin kaiken kaikkiaan, kyllä mä tähteellisempääki tekemistä sunnuntaiksi keksisin ku seisoa kehän laidalla… Se, ettei ole häkkiä mukana, on vähän hankalaa, varsinkin just jos pitää jotain ryhmiä odotella, kun pitää koko ajan olla koira mukana. Paikalla oli onneksi 4H:n koiraparkki. Iivari pistettiinkin narikkaan siksi aikaa kun käytiin syömässä. Tosin ruoka loppu just nenän edestä joten oli tyytyminen sitkeeseen sämpylään ja kylmään olueen. Kelpashan se tuokin, varsinkin se kylmä olut!, kunnon murkinan puutteessa, vaikka kyllä kamala nälkä silti kurni mahassa.

Ryhmäkehässä Iivarin esitti Jokelan Laura ja hienosti parilla meni vaikka ekaa kertaa olivat yhdessä kehässä. Laurallahan on jo pitkä kokemus esittämisestä ja Iivari jaksoi vielä ihmeen hienosti esiintyä vaikka oli pitkä päivä takana. Mutta harvoinhan ryhmässä musta snautseri huomioidaan eikä nytkään sijoitusta herunut. Hieno päivä kuitenkin: ensimmäinen cacib ja kolmas ROP, ensimmäinen lajiaan kv-näyttelyssä:)

Kotiin päästiin lähtemään joskus viiden maissa ja kotipihalla oltii sitte jälkeen seittemän. Heli, AJ ja Arttu siellä jo odottikin meitä. Poikien jälleennäkeminen ei vaan ollu yhtä riemukas kuin olisi odottanut. Iivarilla kamalan pitkä päivä takana kuudesta aamulla siihen seittemään illalla, ja painokohan Arttua sitte mustasukkaisuus kun huomasi että jaahas Iippa saanu olla äiteen kanssa koko päivän. Eihän tuo tajunnu että on itte saanu olla paljo rennommissa puuhissa Tyynen ja Rontin seurana kuin me kehänlaidalla tungoksessa. Tiedä sitte mistä loppujen lopuksi kiikasti, mutta jätkät alotti heti toisensa nähtyään kamalan kyttäyksen ja murinan ja karvojen pörhistelyn. Ja sillä silmänräpäyksellä kun mä otin Heliltä Artun remmin alkoi kovaääniset rähinät. Muutaman kerran ehtivät nokkapokkasille ja jouduttiin ne erottamaan ennenku rauhottuivat ja sain ne sovussa (ei ehkä sulassa sellaisessa mutta sovussa kuitenkin) vietyä metsikköön pissalle ja sitten kotiin lepäämään. Kotona molemmat pitkään väisteli toistensa katsetta, ja Iivari hetken yritti käyskennellä jäykkänä ja urista, mutta komennuksesta lopetti sen. Pitkähkön lepotuokion jälkeen olivat taas ihan kamuja ja myöhemmin illalla tehty pieni pissatuskin sujui rauhassa. Pitkien yöunien jälkeen aamulla ei illan matseista ollu enää merkkiäkään ja Iivari alottikin aamun Artun korvien putsauksella. Oliskohan vaan ollu toisella pitkän päivän ressaavat rasitukset ja toisella mustasukkaisuus äiteen kanssa olemisesta syynä välien selvittelyyn. Ja taitaa Iipalla vähän murkkuikäkin painaa päälle. Sitä paitsi näyttää olevan aina nuo pitkät tapahtumarikkaat päivät joiden jälkeen tulee ärähtelyä ja kiukuttelua ja hermot poksahtelee. Normaali arki kun muuten sujuu melko mutkitta ja sopuisasti.

Eilinen meni vielä sunnuntain rasituksista toipuessa. Olin koko päivän aivan töötti ja kykenemätön normaaliin (aivo)toimintaan. Fiksu jos olis ollu olis pitäny varata lomapäivä eiliseks. Nyt alkaa olo normalisoitua. Ei sitä tässä iässä enää jaksa tollasia koko päivän hälinäreissuja:( Olkoonkin ettei reissu ollu turha. Lähin eilen töistä aikasemmin ja suunnattiin heti ulos kun olin vaatteet vaihtanu. Mielessä oli tehä pitkä lenkki, mutta vähän epäilytti että näinköhän jaksetaan, asteita oli kuiteskin meikäläisille aika paljon. Mutta saatiinkin sopivasti vetoapua kun törmättiin kulmilla Hiluun ja koiriin ja yhteistuumin sitten käveltiin reilusti yli tunti kun Hilulla ollu vähän samat mietteet ku mulla lenkin pituuden suhteen. Jos ei muakaan, niin Iivaria ainaskaan ei ole tehty hellesäähän. Missä vaan varjoa oli, puskan alle, aidan viereen, millon mihkäki, niin herra kiskoi ittensä sinne ja heittäytyi pitkälleen. Ja yleensä Arttu teki sille seuraa. Niitä sai sieltä oikeen houkutella jatkamaan matkaa pitkin aurinkoisia teitä. Läähättäen, ja kai mielessään manaillen että snautserien raahaaminen helteessä on eläinrääkkäystä, ne jatkoivat matkaa laiskanlaisesti, siihen seuraavaan varjopaikkaan asti. Meitä ei siis haittaisi jos talvi jo taas tulisi:=)
Tänään keksin varjoisan reitin eikä aurinko päässy pahemmin hehkuttamaan, eikähän se seittemän jälkeen enää niin tukalasti porotakaan. Ei tarvinnu kesken jättää lenkkiä, vaikka kyllähän me läähätettiin silti. Nyt kellon lähestyessä kymmentä olisi kivan vilposta, vaan enhän mä tähän aikaan enää liikkua jaksa...

Varokaahan muuten käärmeitä, niitä kuuluu olevan paljon. Tyyneä oli tänään jo yksi ilkimys päässy purasemaan. Onneksi Heli sai Tyynen nopeesti lääkäriin ja neiti on toipunu hyvin eikä verikokeissakaan näkynyt mitään hälyttävää. Minä olen niin käärmekammonen että nyt jää kyllä kaikki epäilyttävissä paikoissa liikkuminen, en halua mennä metsään. Sydänpysähdys tulisi jos sellaseen lieroon törmäisin. Mulle on tarpeeksi paha kun sadesäällä kastematoja kiemurtelee asfaltilla, yäks.

Me jatketaan tiistai-illan touhuja eli valmistautumista yöpuulle ja odotellaan innolla huomista rallytokon esittelyiltaa. Toivottavasti ei ole liian helle ettei mene pojilta keskittymiset pieleen ja opit ojaan:)
Mukavaa viikon jatkoa!

Pitihän se tasapuolisuuden nimissä kuvausassistentinkin päästä kuvaan, lainapysteillä: