Kyllä nämä kiireettömät lauantait on ihania:=)Ulkoilu on huomattavasti paljon nautittavampaa kun kroppa, pää ja hermot on saanu riittävästi unta ja olo on virkeä ja rento. Toisin kuin arkisin kun väkisinkin usein pitkä päivä painaa päälle ja aina ei suurimmastakaan halusta huolimatta jaksa reippailla niin paljon kuin hyvä olisi ja pojat kaipaisi. Vauhti tänään välillä kova, välillä vielä kovempi, välillä sitten taas vaihteeksi hiljempaa.
Vielä alkuviikosta ei tuossa läheisessä pienessä metsikössä ollut merkkiäkään kieloista. Muutaman päivän aikana on lehdet nousseet esiin, ja nyt metsäkaistale on niitä tulvillaan. Heleän vihreiden lehtien suojassa kukat on vasta aivan pienillä nupuilla, mutta montaa päivää ei varmaan mene kun kielot on jo täydessä loistossaan. Seuraamme tilannetta.
Muuttolintuauroja nähtiin, kuten tarkkasilmäinen katsoja voi tästäkin kuvasta havaita. Toinen aura lensi paljon alempana ja ihan päältämme, mutta Iivari luuli samaan aikaan kuulevansa mörköjä pusikossa ja siinä kuvassa näkyi sitten vain taivasta.
Pojat Haarajoen peltomaisemissa.
Ja 4-tien ylittävällä sillalla alta kulkenutta liikennettä havainnoimassa.
Junamies. 
Arttu on varmaan edellisessä elämässään ollu konduktööri tai veturinkuljettaja. Niin paljon sitä aina vaan kiinnostaa raiteita pitkin kiitävät laatikot. Nykyisin tosin kiinnostus on paljon hillitympää kuin aikaisemmin, enää ei junan nähdessään ala huutaa ja pyrkiä ajojahtiin.
Parin tunnin ja varmaankin noin kymmenen kilometrin, ehkä vajaan sellaisen, on takki aika tyhjä. Niinpä sitä onkin voinut hyvällä omalla tunnolla lekotella ja lepuutella koipiansa. Pojatkin vetäneet sikeitä. Kohta ponnistettava ittensä ylös ja ulos, PetPostiin Natural Menun ostoon ja sitten ruokakauppaan. Lauantain vietto jatkukoon! (Itse asiassa lenkkeilyllä, just tuli viesti Hilulta, kaipaavat lenkkiseuraa, siispä menoksi! Kauppa-asita sen jälkeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti