Formuloivalla tehokaksikolla kesti suihkun jälkeen n. 5,5 sekuntia saada talon kaikki matot ruttuun ja koirahuoneen sängynkin ehtivät petata oman maun mukaan:
Voi Itku, mulla on ISO ikävä talvea; pakkasta, valkeata lunta, kurattomia tassuja... Nyt on niin ällöttävän likaista joka paikassa että mua rupes äsken lenkillä ihan yököttämään ja teki mieli kääntyä suorinta tietä kotia kohti. Vaan mitäpä turhia, sama se on kierteleekö tuolla varttitunnin tai puolitoista, sama kuuraaminen on koirissa kuiteskin joten puolisentoista tuntiahan siinä lopulta vierähti. Paitsi että on kuraa ja loskaa niin siellä seassa sitten sitä itteänsä. Miten se voi olla niin kamalan vaikeeta pitää niitä pusseja taskussa ja kerätä koiransa jätökset pois, MRRR!!! En yhtään ihmettele että kohta alkaa taas lehdissä jokakeväinen keskustelu koirankakoista, niin öklöttävää tuolla on nyt kävellä. No tunnustan kyllä etten 100%sti itekkään kaikkea kerää. Jos ja kun lenkkeillään tuolla vähän syrjemmällä missä ei ole asutusta ja jos ei pojat ihan tien viereen tarpeitaan tee niin kylhä ne sinne pusikkoon saa jäädä, varsinkin jos tiedän ettei roskista ole ihan heti kohta. Mutta täällä asutuksen keskellä ei ole edes roskiksista puutetta joten laiskuutta ja välinpitämättömyyttähän se on, kyllä niitä pussukoita voi jonkun matkaa kädessään kantaa. Mahtaakohan ne jotka ei koiriensa jätöksiä pois siivoa nauttia nyt kävellä tuolla kaiken keskellä?? Ehkä niitä ei haittaa. Kyllä olis kirveellä töitä :(Eihän toi poikien suihkuttaminen sinänsä iso homma ole, mutta kun mulla on ihana vanhanaikainen amme niin mun selkä ei meinaa kestää kahen koiran pesua peräjälkeen. Siinä sitte kykin lattialla ja roikun reunaa vasten nojaten kun en enää toisen suihkutettavan kanssa voi olla puolikumarassa asennossa kauaa aikaa yhtämittaa. Tosi ergonominen asento. Mutta muuten toi amme on kyllä hyvä, ei pääse pojat karkaamaan enkä itekkään kastu ihan kokonaan, tai siis en kastu ennenku nostan Iipan ammeesta. Se ei malttas paikallaan olla että saan enimmät vedet kuivattua kylppärissä, vaan pyörii ku väkkärä itteään ravistellen ja siinä sitte äiteen vaatteet on yleenäs märemmät ku pyyhe.
Harmaan päivän piristykseksi ja Helin ja AJn iloksi kutsuttiin eilen ittemme päiväkaffelle Keravalle. Pitäähän niidenkin saada osansa tästä ihanasta kurakelistä ja kuraisista parroista ja tassuista :=) Meillä oli kyl Helin kanssa ollu muutenki suunnitelmissa päivälenkki mutta sade kirjaimellisesti meinas vesittää suunnitelman. Onneksi iltapäivästä sää vähän selkeni ja päästiinki tekemään ihan kunnon pitkä lenkki. Sen jälkeen kaffiteltiin kera muffinssien ja rupateltiin ja höpöteltiin. Vieraskoreina snautsereina pojat oli tyytyväisiä saamastaan huomiosta ja esitti taitojaan snakupainissa, sohvalla kiehnäämisessä (mikä kotona on ehdottomasti kielletty) ja yleisessä rallattelussa. Arttu joka EI yleensä pöytien reunoja parrallaan nuohoa kunnostautui tässäkin, taisi kissan ruoan tuoksu olla ylivoimainen ja useemmin kuin kerran jouduin käskemään Arskaa ottamaan kuononsa pois keittiön pöydän reunoilta. Myös kissan lelut maistu hyviltä, montakohan Iippa loppujen lopuks ehti nielasta? Kissa itse piiloutui saunan puolelle eikä pojat, onneksi, päässeet sitä hätyyttelemään. Pihalla parrat leikki kukkulan kuningasta, AJ oli edellispäivänä ahkeroinut ainakin puolitoistametristen lumivallien väliin tunnelin tupakkitaukoa varten. Ketterästihän jätkät hyppäs vallin päälle ja kekkaloitsivat siellä, tassu jos toinenkin uppos välillä vähän syvemmälle mutta helposti nuo sieltä ylös ittensä kampesi.
Kiitokset Helille & AJlle, meillä oli hauskaa, anteeksi vaan että taidettiin unohtaa jokunen hiekanjyvä lattialle, hmm, ja soffalle... :(
Ai miten ihanaa kun on lyhyt viikko ja pitkä viikonloppu edessä, helpompi oli heti tänäänki herätä ku heti tuli mieleen että 'vain' kolme aamua enää neljän sijasta. Ja muuten ihmeiden aika ei ole ohi: tänään heräsin ennen kellonsoittoa, ja ennen Iivaria! Olisko toi viisarien siirto kesää kohti sittenki saanu ipanan sisäisen kellon vähän sekasin ja sekoomaan tunneissa:) Äkkiä se kyllä oli häntä ilosesti heiluen pystyssä kun nousin. Mutta jotta aamulla taas jaksaa nousta edes kellon soittoon niin nyt torkkumaan sohvalle 'Amyn lailla' pariin. Keväistä viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti