Sataa sataa ropisee eli märkiä tassuja, märkiä partoja ... Sataisi vaan kunnolla niin sulais viimisetki jäät ja sohjot kävelyteiltä. Eihän tota kaatamalla tullu, ihan se oli sellasta kivaa pientä ripsuttelua. Kun vaan olis tajunnu laittaa sadevermeet päälle eikä lähteny toppavaatteissa niin olis ollu vielä kivempi ulkoilla:)Saas nähdä montako kertaa ovikelloa tänään rimputellaan kun on virvonvarvonpäivä. Tästä oli yhtenä päivänä lehdessäkin hyvä kirjotus johon yhdyn ihan täysin. Vieraat lapset, eikä niin lapsetkaan enää, kiertää ovelta ovelle puoli kaupunkia mitä kummallisimpiin naamiaisasuihin pukeutuneina ja sotamaalauksin sonnustautuneina korit kainalossa ja sitten vertaillaan kuka sai mitä ja miten paljon ja mistä...
Piti oikein tarkistaa asia ja netistä Luovutettu Karjala –sivuilta löysin tämän: ”Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita.”
Mun mielestä kaikki tuollaiset vanhat perinteet on hienoja ja säilyttämisen arvoisia, mutta sitten kun mennään siihen että ainoa tarkoitus on vain saada koriin mahdollisimman paljon herkkuja niin pieleen menee. Harvapa noista virpojavarpojista taitaa tuntea tämän virpomisen perinteen. Joten kiitos ja anteeksi, mutta meille on ihan turha ovikelloa tulla rimputtelemaan, ei aukea ovi.
Nyt ollaan sitte virallisesti kesäajassa. Mulle ei kellojen siirto koskaan tuota ongelmia ja näytti Iivarillekin sopivan mitä mainioimmin, noustiin nimittäin kuudelta vanhaa aikaa eli johan se oli seittemän kesäaikaa kun eka kerran tassut kurattiin. Herra oli siihen mennessä ehtiny jo yksikseen taas touhuta hyvän tovin.
Snakupainia lepopäivän ratoksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti