Artulla ja Iivarilla ollu vähän tylsät ajat ku äitee on vaa sairastellu. Eli mun kevätlentsu jatkuu... Viikonloppu meni vällyjen alla, ei juur jaksanu eväitänsä liikuttaa, paitsi sen mitä oli pakko nausterien ulkoiluttamiseksi ja ruokkimiseksi. Lauantain kauppareissu jäi haaveeksi kun tuntu etten pysty autoa ajamaan, saati paarustamaan pitkin kaupan käytäviä ja jonottelemaan. Niin sitä sitte kaavittiin kaapin pohjalta muruja, ruokahalua kun ei tämä tauti kuiteska vieny. Sunnuntaina kun ei ollu enää murujakaa hyllyllä oli ihan viiminen pakko suunnata kauppaan - on se hyvä että kaupat on sunnuntaisin auki! Mä kun en noita aina-aukioloja oikeestaan kannata, mut on niistä joskus hyötyäkin. Vaikka saahan tota murkinaa nykysin vaikka mistä vaikka mihin aikaan muutenkin.
Maanantaiaamuna sitten yritin saada terkkarista ajan lääkärille kun tuntui että poskia pakottaa siihen malliin ettei olis vaan vaivat menossa poskionteloihin niiku vuosi sitten. Vaan eihän tänä päivänä Lääkärille aikoja anneta noin vaan, ellei ole pää kainalossa. Terveydenhoitajalle ohjattiin ja sain sentäs iltapäiväksi ajan ja no, mitäs siellä nyt sen kummempaa kuin todettiin että paha flunssa ja kirjotettiin sairaslomalappu kolmeksi päiväksi, meillä töissä kun se pitää olla jo ekasta päivästä. Pikku hiljaa olo on kohentunu, vaikka tosi väsy on vieläkin eikä kamalasti jaksa mitään tehdä, mutta kyllä tässä jo kait aika hyvästi työkuntoinen rupee oleen, hmm... Ja toivottavasti tää oli nyt tässä, mulla kun yleensä aika harvoin on (kopkop koputetaas puuta) ollu mitää vaivoja, tää lentsu ollu tällai joka kevät, että näinkö sitä sais sitte tepsutella ensi kevään lentsuun asti terveen kirjoissa...
Pojat on omaa tylsää oloaan helpottanu normaaleilla kotipuuhillaan, eli ovat kehitelleet äiteen iloksi tuttuja juttuja, täällä on rallattu ja formuloitu ja painittu. Ja penska tietty pitäny huolen ettei sairaslomallakaan turhia vetelehditä, aamusella on puolen seiskan aikaan säännöllisesti herättänyt ja komentanu porukat liikkeelle.Yllättävän hyvin on jätkät kestäny ku meni sentäs aika monta päivää ettei kunnon lenkkiä tehty, max. sellaset puol tuntia kerrallaan, useemman kerran päivässä tietty. Fiksuja poikiahan nuo ovat, hienosti vaistoavat jos ei äiteellä ole kaikki kohillaan ja osaavat käyttäytyä sen mukaisesti. Eli ei nuo ihan heti seinille saakka hypi vaikka jokunen päivä oliski vähäsemmällä toiminnalla, tosin kyllähän niistä on lievästi (?) huomannu että vähän turhauttavaa on ollu, omista painileikeistään huolimatta. Yritin opettaa niille leikkiä "äitee on töissä", ei vaan ihan menny perille pojille että mites sitä ny leikitään ku äitee kerran soffalla pötköttää :=)Eilen kevätaurinko sai sen verran muhunki puhtia että pakkasin kunnolla päälle ja vein pojat tarhailemaan ja purkamaan virtaslataustaan, jota kyllä sitte riittiki. Olikin tosi ihana ilma, ihan tyyntä ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, tuli suorastaan lämmin kaikkien vaatekerrosten alla. Ja pojathan paineli menemään... niin että välillä piti vähän hengähtää.
Tänään tehtiin sama keikka ja nyt onki ollu rauhaisaa taas parannella omaa oloaan, ei oo sisäpainit jätkille maistunu lumileikkien jälkeen. Malttoivat jopa leikin lopuksi hetkeksi istahtaa aloilleen, ja molemmat yhtäaikaa ja vierekkäin, mitä ei kauheen useesti tapahdu:)
Kyllä on ihmeesti jo leuto keli ja auringon lämpö vajuttanu lumihankia, risteyksissäki alkaa kohta jopa nähdä tuleeko niitä autoja oikeelta vai vasemmalta vai molemmista suunnista. Vaikka varmaan noi auratut vallit pysyy vielä pitkään. Ja autotiellä kura lentää lammikoista, kävelytiet onneks vielä tuntuu olevan aika 'puhtaat' joten ihan heti ei vissiin ala se kuratassujen kuuraaminen, voi sitä iloa sitten taas:( Kauanhan tässä on mennykkin tänä talvena ettei ole tarvinnu kurasta välittää, jokos tämä hieno talvi ennen joulua alkoi? Iivarin ensimmäinen talvi tullaan siis muistamaan kunnollisena vanhanajan talvena kun oli paljon pakkasta ja vielä enemmän lunta! Tällaista on kait turha toivoa ihan lähiaikoina uudemman kerran, nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti