Aamuenergiaa, tai sitten ei...

Pystyispä joskus heräämään yhtä nopeasti kuin snautserit. Iivarin kuulin jo jonkun aikaa mouruuvan ja kiekkuvan makkarissa, ei vaan olisi tehnyt mieli nousta, vielä. Kun sitten viimein nousin, oli klo 7.05... Nuoriherra oli jo täydessä vauhdissa, Arttukin pian virkosi, minä sen sijaan en vieläkään ole ihan tolkuissani. Mutta yritetään.

Sää on pilvinen ja tuulee, pakkasta vain 5 astetta, ihan sellanen alkukevään suojakelin fiilis. Mitenköhän sitä osaa pistää tarpeeksi vähän vaatetta päälle, jättää ne parit pakkaskerrokset pois?
Pari päivää mua väsytti ja paleli koko ajan ihan kamalasti, olin sisälläkin jäässä aivan luita ja ytimiä myöten. Ehdin jo aavistella että onko flunssa iskemässä, mutta nyt ei siltä onneksi tunnu. Taisi olla vaan työviikon aiheuttamaa rasitusta.

Snautserit on pikapissatettu ja syötetty. Paitsi Iivari, joka ei taas suostunut syömään, ei illallakaan syönyt. Nyt vähän närppi kupistaan, mutta vain vähän, loput meni sitten herran katsellessa roskiin. Tiedä mikä dieettikausi sillä taas on, noin joka toinen päivä syö ja joka toinen sitten taas ei. On tainnut ymmärtää snautserin rotumääritelmän kohdan "mieluummin tanakka kuin solakka" nurinpäin. Eihän tuo nyt liian solakka vielä ole, mutta ei olisi tarvis hirveesti paastotakaan. No, harmaita hiuksia tuosta on turha itselleen haalia, kyllä se sitten taas syö kun siltä tuntuu. Viikonloppuisin on yleensä parempi ruokahalu kun lisukkeeksi saa ihmisten ruokaa, joka tänä viikonloppuna näyttäisi olevan lihapullia (ihan itse tehtyinä). Luulisi maistuvan.

Muuten Iivari onkin sitten ehtinyt jo touhuta, luki tuossa aamun lehden repien pienenpientä silppua lattioille, yritti omia äiteen partsitossut, pesi Artun korvat ja yhdessä tuumin haukkuivat partsilta parit ohikulkijat. Paremman (= koirien tai muiden elukoiden) puutteessa vahdittavaksi passaa ihmisetkin. Täynnä virtaa näyttää junnu olevan. Arttu sen sijaan makoilee ja sulattelee omaa aamiaistaan. Artulla tuota ruokahalun puutetta ei ole, päinvastoin taitaa aina tuumailla että joko se loppui kun on kipponsa tyhjentänyt. Ja vielä kun viikonloppujen aamuina saavat vaan pienen annoksen kun kuitenkin pian lähdetään liikkumaan niin taisi taas tuntua satsi ihan vajaalta. Mutta luvassa onkin sitten vielä kaksi ruokailua tänään.

Ilo se on pienikin ilo. Eilen päivän päätteeksi tehtiin tuokio temppuilua. Ja molemmat pojat nosti äiteen käteen sen avainnipun joka on tehny tiukkaa ja jota on yleensä vaan tassulla sohittu jotta josko siitä jotain palkkaa heruisi. Kyllä oli äitee iloinen, ja tuntui jätkätkin onnistumisestaan ja siitä saamistaan isoista kehuista olevan polleita:) Siitä sen näkee ettei heti kannata luovuttaa jos joku tökkii, ajan kanssa onnistuu.

Ei tässä nyt auta kuin pistää heräämisvaihde päälle ja suoriutua pihalle. En edes muista millon viimeksi ollaan tehty oikein kunnollinen pitkä lenkki. Täytynee ottaa kamera mukaan josko tuolla jokusen kuvankin saisi otettua tekstien piristykseksi. Leppoisaa lauantaita!