Coldfinger

HRRR – tänään meinasi snautserien ja omistajansa pakkasensietokyky ylittyä. Mittari keittiön ikkunassa näytti puoli kuuden jälkeen aamulla 26 miinusastetta. Meillä ei muistaakseni näin paljon ole tänä talvena ollut, tai sitten vain parina aamuna jotka on jo jäänyt unholaan. Vaikka eihän tuo ole mitään siihen verrattuna että Sallassa oli mitattu talven ennätys -41 ja jotain astetta. Hrrr.
Mutta snautserinpojathan ei hyydy, eikä aamu-ulkoilua tarvinnut lyhentää kuin vartilla. Enempään olin varautunut, kuvittelin että hyvä jos pystytään se vartti ulkoilemaan. Parit tassun nostelut heti alkuun ja sen jälkeen mentiin. Tai sitten ei menty, kovasti nimittäin sain patistella poikia liikkeelle, pois huumaavista hajuplänteistä joiden äärelle jumittivat. Meillä suurimpana ongelmana tuntuukin olevan mun varpaat ja sormet joilla kestää tovi ennen kuin kylmän alkushokista toipuvat. Tosin nyt kun varustauduin tuplasukilla ja-rukkasilla, oli oloni huomattavasti mukavampi eikä tarvinnu kärvistellä jäätymisestä särkevien sormien kanssa.

Toitsukin lähti käyntiin, hieman hyhmeästi mutta lähti kuitenkin. Nitinää ja natinaa, ovet paukku kuin vanhat ladon ovet, mittariston kaikki valot ei palanu, polkimet ja vaihteet jähmeät, peffan lämmittimen pystyi sammuttamaan vasta paria risteystä myöhemmin kuin mitä ”normaalissa” pakkasessa enkä rukkasiakaan uskaltanut riisua kuin vasta Jokelassa. Mutta mitäs siitä, pääasia että liikkeelle päästiin ja liikkeessä pysyttiin niin kauas kuin tarvis. Lähtiessä näytti auton mittari -26, Jokelan kohdalta työpaikan pihalle saakka -30. Vähän kyllä töistä lähtö arvelutti kun ei ole siellä päässä tolppapaikkaa, mutta eihän mittari sitten enää näyttänytkään kuin ’vain’ 16 astetta, ruokkiksella numeroita oli vielä -21. Kotopihassa puolen kuuden aikaan illalla parisenkymmentä.

Valittamaan en silti suostu, en. Niinä hetkinä kun kärsin kylmän kankeista ja särkevistä sormista ja varpaista olen yrittänyt itseäni psyykata ajattelemalla että puolen vuoden päästä sitä sitten tuskissaan hikoillaan +30 asteen kuumuudessa. Sikäli mikäli ne jonkun olikos se amerikkalaisen tahon ennustukset myös ensi kesän osalta pitävät paikkansa, niin luvassahan olisi vielä helteisempi kesä kuin viime vuonna. Oi apua, toivottavasti tämän kertaiset povaukset menee totaalisesti pieleen.

Kotiin tulin kaupan kautta ja sitten pojat ulos. Poikien tän illan aktiviteetit onkin rajoittunut vain pariin á n. 35 min lenkkiin ja kotihommissa avittamiseen. Iipan avustamana petattiin puhtaat lakanat sänkyyn = äitee petasi, Iippa "petasi". Olin aamulla laittanut tyynyt ja täkit parvekkeelle tuulettumaan ja nyt ne on ihanan raikkaat, ja kylmät. Avulias-aatu Arttu puolestaan oli mukana imuroinnissa, tällä(kin) kertaa tosi nopeassa sellaisessa. Iivarikin onneksi nykyään suhtautuu imuriin hieman rauhallisemmin kuin pentuna, eikä enää huuda ja kilju imurin nähdessään, muttei se ihan lähellekään suostu tulemaan ja pysyy fiksusti pois tieltä. Arttu sen sijaan on innokas apulainen. Makkarissa pomppii sängyllä ja haukkuu suulakkeelle. Sitä mukaa kuin imurointi etenee, etenee herrakin. Makaa, tai niin kuin tänään, istuu keskellä olohuoneen lattiaa että senkus imuroit, minähän olen tässä, eikä siirry vaikka tassuja ja häntää hipoen imuroin. Kunnes siirryn eteiseen, siirtyy herra mukana, ja asettuu keskelle isoa mattoa jotta senkus imuroit, mun paikkahan on juurikin tässä:=)

Kotihommat kun oli saatu jollekin mallille, lähettiin vielä iltapissalle. Ja Iivaria onnisti, nähtiin Iipan 'soul-sister' Koru, Iivarin kanssa samanikäinen sloughi-tyttö porukoineen joita ei ollakaan nähty pitkään aikaan. Tuttuun tapaansa Koru ja Iivarihan siinä kävellessä ja Hilun ja mun jutellessa meuhasivat ja peuhasivat, Iippa onnistui viemään myssynkin Korun päästä.
Kun oli saatu pyykit kuivumaan, saivat pojat illan päätteeksi puruluut järsittäväkseen. Joten olisikohan aika äiteenkin päästä oman iltaruokansa ääreen ja sitä myötä viikonlopun viettoon...

Kernaasti soisin että edes hiukkasen siedettävämpiä pakkaslukemia päivisin olisi, jottei menisi koko viikonloppu sisähommissa. Mutta jos niikseen tulee, yritetään nauttia vapaista vain kotosalla jotain järkevää keksimällä, tai vain löhöömällä. Huomenna täytyy ainakin sutviutua Iivarin ruoan ostoon ja UKUn kokoukseen, muu puuha jää sitten nähtäväksi.
Eli ei muuta kuin hyvää viikonloppua!