Lyhyesti

Snautserit ei meinaa aina muistaa että remmissä ei saa riekkua eikä pelleillä. Lämpimikseen, tai siis huvikseen, sitä kuiteskin yrittää välillä harrastaa, jos vaiks ei äitee huomaisi kieltää… Tämän aamun riekkutuokio loppui kyllä tosi lyhyeen. En ollu ehtiny poikia vielä edes käskeä lopettamaan kun huomasin että kas, Arttu seisoksi siinä vapaana, ison risteyksen vieressä. Oli jätkien pomppiessa remmin lukko auennut, sattunu vaan sopivasti pannan renksuun ja napsahtanut auki, ei se rikki ollut. Herra itse ei onneksi ehtinyt vapauttaan tajuta. Ja kun kohmeisin sormin pidin Artun pannasta kiinni samalla remmiä kiinnittäen, lipsahti Iivarin remmi toisesta hanskasta. Pomppasin äkkiä remmin päälle eikä siis toinenkaan snautseri päässyt omille teilleen. Hetken taas sydän väpätti kun matkaa jatkettiin. Välillä sattuu ja tapahtuu. Senpä vuoksi remmissä ei saisikaan riekkua…

Etsiskelin yhtenä iltana netistä aktivointijuttuja, ja löytyihän niitä. Nyt on hetkeksi aikaa takataskussa uusia temppuja. Jotain ehdittiin jo eilen kokeilla ja kovasti innoissaan uusista tempuista snautserit olikin. Vaikka innostuneitahan ne on vanhemmistakin, kunhan vaan jotain tehdään ja palkka virtaa.

Olin yhtenä aamuna unohtanu lenkkarit eteiseen päiväksi, yleensä siirrän ne pois partojen ulottuvilta. Mutta mitään ei niille oltu tehty, ihan oli samassa kunnossa ja samassa paikassakin kuin mihkä ne aamulla ulkoa tultua olin jättäny. Ihana huomata ettei enää mitään tuhota, toisaalta antaahan nuo lenkkivaatteittenki olla naulakossa rauhassa, vaikka on takin taskussa nameja. Onni on aikuiset koirat:=)

Aamulla oli joteskin tosi raaka keli, taisi olla kosteutta jonkumman verran, vaikkei pakkasta enempää kuin sen viime aikoina lähes normaalin 22. Mutta se tuntu paljon pahemmalta, ja aloin jo epäillä että olin taas kattonu lukemat päin prinkkalaa, siihen toiseen suuntaan tällä kertaa. Tuo piti ihan kotia tultua taas tarkistaa, mutta ei ollut pakkasta enempää kuin sen 22. Jotenkin vaan oli sellanen vilu aamu. Tai koko päivä ollu vähän viluinen ja väsynyt päivä ja tuntuu etten ole vieläkään oikein päässy kunnolla liikkeelle, ja nythän sitä onneksi saa jo käydä vällyjen alle lämpöseen. Pojat on puruluittensa kimpussa, tai Arttu näyttääkin jo omansa ahmineen. Iivari vielä omastaan maiskutellen nautiskelee, kuin ärsyttääkseen ihan Artun vieressä. Ja jos Arttu siihenpäin vilkaseekaan, kuuluu Iipan suunnalta pientä urinaa, joten Arttu katsoo parhaaksi tuijotella sohvaa:) Nyt sitten Iivari, välillä pieni kiusanhenki, keksi taas kiusata isoveikkaa, jätti ohikulkiessaan purkkarinsa Artun viereen ja meni itte kauemmas, ja taas urisee kun Arttu katsookin luuta. Arttu ei onneksi sen kummemmin reagoi, mutta taidanpas ottaa luun jäähylle ennenkuin tunteet kuumenee liikaa.

Viikonlopuksi lupaillaan näköjäns aikas hyviä kelejä, sellasta kymmenen pakkasasteen luokkaa. Ihanaa jos pääsisi pitkästä aikaa reippailemaan oikein kunnolla kun tuntuu että siitä on jo aikaa kun on viimeksi tehty ihan tosi pitkää lenkkiä.
Siispä mukavaa loppuviikkoa & viikonloppua!