Viikon päivitykset on jääny tekemäti, syystä jos toisesta. Pahoitteluni kaikille niitä kaivanneille. En vaan näköjäns saa enää päivän ja illan puuhien jälkeen istutettua itteäni koneelle. Tai jos saisinkin, niin mitään kovin järjellistä ei enää näppikseltä siinä vaiheessa välttis heruisi. Vaan mitäpä näitä saamattomuuksiani enää puolustelemaan ja selittelemään. Eiköhän ala olla tuttu juttu. Normaaleja arkikuvioita kummempaa ei tässä kyllä ole eteen tullukkaan sitte viime kirjotusten, ei hyvässä eikä pahassa. Ja ehkä hyvä niin.
Yksi työviikko taas saatu kunnialla päätökseen. Samoin perjantain alkuillan tohellukset. Mitenköhän mä saanki kerättyä kaikki hakemiset ja noutamiset aina perjantai-iltaan?? Kun vois sitte olla muutaki ohjelmaa. Noita hakuhommia vois muinaki arki-iltoina hoitaa, kai.. Mutta vissiin se johtuu vaan siitä että perjantaina olevinaan on tunne pitemmästä illasta kun ei tarvii ohjelmoitua aikaiseen herätykseen. Vaikka harvoin perjantainakaan myöhäseen tulee ylhäällä kukuttua. Ei jaksa. Enää. Tai jos sattuisi jaksamaan, niin se kostautuu kyllä sitte seuraavan päivän uneliaisuutena. Mikä ei taas houkuta.
Töistä ajaessa poikkesin viikonlopuksi puolimatkan krouvista eli Jokelan ässästä pizza- ja stroganoffiainekset. Kotiin päästyä jokapäiväiseen tapaan äkkinäinen vaatteiden vaihto, ja innokkaina, jokapäiväiseen tapaan, odottavat pojat pääsi pikapissatukselle. Ja sitte autoon. Ensin oli haettava Arskalle ruokaa Laumasta, sitten postista icebugit äiteelle. Postikeikan jälkeen jätkät pääsi pitemmästi ulkoilemaan. Eli vuorossa kiireetöntä kävelyä ja nuuskuttelua rantapuiston kulmilla ja keskustan kaduilla. Ihan rantaakin käveltiin, vaikka aika kehnosti on valoja, vain rannan viereinen tie valaistu, jotenkuten. Vähän tuli välillä spooky tunnelma. Keskisen puiston isot puut tummina varjoina taustalla. Ääntäkin sieltä kuului. Nuorisoporukkaa viikonloppua alottelemassa lämpimässä marraskuun illassa (+6). Vaan eipä näiden kahden kanssa pelätä tarvii, pimeessäkään. Uskoisin... ja toivoisin...
Mutta nuorisoa, ja ehkä lintuja joita niitäkään ei illan hämyssä näkynyt eikä kuulunut, lukuunottamatta oltiin rannan ainoat olijat. Hiljaista oli. Ja kaunista. Mitä nyt siinä pimeydessä näki. Järvi rasvatyyni. Kaupungin valot heijastui veden pintaan upeasti. Poikien nenät kävi tiheeseen tahtiin. Ja tarkkana sai niiden kanssa olla. Rannan heinikossa kun yleensä aina on jos jonkin sortin linnun ja kalanraatoja. Niitä ne kai vainusi. Ja joku ihme haju kävi Iivarin kirsuun yhden ruovikon kohdalla. Haisteli ja haisteli, oikein takajaloilleen nousi kunnon vainun saadakseen ja alkoi piippailla. Mitä lie siellä ollu. Siitä en halunnu jäädä ottamaan selvää ja niin jatkettiin matkaa Iipan vastusteluista huolimatta. Mutaiseen veteen olisi poika joutunu jos olisi mielihalujansa saanu toteuttaa siinä kohtaa. Artun nekkuun puolestaan taisi osua pimeydessä pomppiva pupunen, oli elkeet sen kaltaiset vanhemmalla parralla. Taas olisi perään pitäny päästä. Vaan ei päässyt. Vieläkään.
Kun edes jonkin verran tarpeeks oli rantapuolen nurmikoita merkkailtu ja viestitelty paikallisille neitokaisille (ja ehkä niille uroillekin), tehtiin kierros vielä keskustassa ja katteltiin perjantai-illan hulinoita. On muuten molemmille pojille, varsinkin Iivarille, paljon väsyttävämpää kierrellä keskustassa kuin täällä meidän 'syrjäkylillä'. Jos jonkun moista vipeltäjää suhaa sinne tänne ja on vaikka mitä nähtävää, tutkittavaa ja haisteltavaa. kai ne on tuoksutkin siellä eri kuin täällä omilla nurkilla. Virastotalon edustan istutukset kiinnosti partoja kovin. Väenväkisin olis pitäny päästä pensaita suojaavien aitojen läpi lähemmin tarkastelemaan. En antanu. Ties mitä sieltäkin olis löytyny...
Sitten suunnattiinkin kuonot autolle ja kohti kotia.
Illan kuntotuokion sain 12 kg säkin kotia raahaamisessa. Tosin ei ole kuin yhdet raput raahata. Ei ihan kevyitä ollu ihmistenkä kauppakassit. On muuten helppo säkki tuo hills kantaa kun on kantokahva. Vieläpä kestävä sellainen. (Ja sekinköhän siinä maksaa…?) Snautserit on aina ilosia kun ovat saaneet uuden säkin, oli se nyt kummalle vaan tarkotettu. Ei tarvii toistamiseen mainostaa että kenenköhän ruokaa se on. Nuuskivat säkin ylhäältä alas ja kiire olis saada äitee se heti avaamaan ja antamaan maistiraksut.
Onhan se testattava että sisältö varmasti on syötävää eikä tarvia palauttaa. Aina on kelvannu. Vaikka molemmille on omat merkkinsä ja säkkinsä, niin tottahan sitä molemmat saa molempien säkeistä maistiaisia. Joka kerta kun keittiön ruokapurkit täytetään. Säkit säilyy vaatehuoneessa (kun ei kaapeissa tai muuallakaan ole tarpeeksi oven takaista tilaa) ja joka kerta kun jätkät siellä pyörähtää, täytyy kuonolla tsekata että ruokaa vielä on saatavislla. Eli siis toisinsanoen, taitavat pyörähtääkin vaatehuoneessa juurikin ruokavalvonnan takia:)Kotiin päästyä jätkiä odotti vielä pitkä iltapuhde. Pizzanpaistajan ja salaatinsotkijan hommien vahtiminen. Ja hyvinhän se pitkällä kokemuksella näiltä sujuu. Suihin sujahtaa tomaatin, kurkun ja paprikan palaset, mitä vain annetaan. Artulle maistui oliivikin, sen kyllä Iippa sylkäisi lattialle. Joku raja sentään nuorella parralla. Iivari kokikin mielekkäämmäksi riepotella lattialle pudonnutta pizzataikinan suojana ollutta pyyhettä (niin, meillähän ei muuten mitään riepuja olekaan vanha näyttelyhäkki puolillaan...), mutta Arttu pysyi visusti keittiössä mun vierellä ja ilolla otti vastaan kaiken mitä annettiin.
Vielä kun äitee käski koiriansa nappasta keittiössä jostain kolosestaan heränneen ja ympäriinsä tokkuraisena pörisevän ison kärpäsen, oli poikien ilta joltensakin siinä. Arttu rauhottunut aloilleen. Iivari jaksaa vielä partsilla reuhkata kun ollaan ovea pidetty auki. Ravaa välillä eteiseen, välillä koirahuoneeseen, sitten taas eteiseen. Jaahas, taisi ylimmässä kerroksessa asuva herrakoira lähteä iltapissalle. Meidän pojat ei siitä uroksesta tykkää, eikä se uros meidän pojista. Molemminpuolinen tunne siis. Onneksi ei olla koskaan vielä rapuissa kohdattu... Mutta Iivarin elkeistä kyllä tietää kuka rapuissa kulkee. Muulloin se ei noin kiihkeästi tohise.
Huomenna olis vuorossa vähä lattioiden putsausta, muutaki ku imurointia. Pitäsi varmaan vähä moppia näytellä ja käytellä. Kuis ollakaan jotku karvatassut ja kuraparrat jättäny merkkejänsä sinne tänne. Ja jostain on taas ilmestyny mustia karvatuppojakin. Todella kummallista...
Katellaan sitte mitä muuta puuhastellaan päivien iloksi.
Tämän illan turinointi päättyy nyt. Pizza & kylmä olut & co. odottaa :)
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti