Uneliasta oloa

Tänään on taas ollu päivä etten oikeen ole heränny. Meni sitte eilen turistessa ja töristessä vähän aiottua myöhäsemmäksi. Eikä toi kelikään ole heräämistä paljon auttanu. Hämärän rajamailla ollu koko päivän. Joten oikeen mitään mitä piti ei ole tullu tehtyä. Ulkona oltu ja nukuttu. Ja syöty, ja siinä välissä pesty pyykkiä. Stroganoffinkin sain muhitettua huomiseksi valmiiksi. Tai jos tarkkoja ollaan ei se mitään stroganoffia ole, paitsi mausteidensa ja smetanansa yms puolesta. Joku kun osti karjalanpaistilihaa... Mutta eiköhän tuo syödyksi tule.

Vähän ennen iltakuutta havahduin tajuumaan että huomennahan ei olekaan kaupat auki kun on isänpäivän vuoksi erilainen sunnuntai. Paljon ei ostaa olis tarvinnu, mutta jotain silti puuttui. Siispä äkkiä porukalle heijastinliivit päälle ja autoon ja ajettiin Alepan pihaan. Missä tajusin eläväni entisajassa. Eihän ne kaupat, noi pienemmät, lauantainakaan vielä kuudelta kiinni mene, vaan näytti Alepakin olevan auki peräti yhteentoista (kukakohan siihen aikaan vielä kaupassa käy..??). No, siellä kun oltiin niin kävin hakemassa sen mitä tarvittiin. Sitten ajettiin Haarajoen asemalle ja tehtiin lenkki Haariksen suuntaan. Paitsi pitemmälle ei ennätetty kun siellä oli niiiin pimeetä, ja haluttiin (=äitee halusi) kääntyä takasin tielle missä edes vähän enempi valoja. Tuolla kun näky olevan pätkiä ettei valonvaloa missään. En tiedä, mua vaan alko ahistaa se synkkyys ja pimeys. Tuntui että se kaivautui luihin ja ytimiin.
Tiedä sitte miten hyvin noi koirat pimeessä näkee, ei kai paljo paremmin ku minäkään. Ja yhtäkkiä pusikossa oliki omituinen möhkäle jolle Arttu alkoi mörisemään. Johan siinä kaikki peljästyttiin. Romuiseksi auton etupuskuriksi se pelotin paljastui. Ja sillehän tietysti sitte koipea nostettiin "tiesinhän mä tän"...

Suunnattiin omakotitaloalueelle missä enempi valoa ja saatiin ihastella monissa pihoissa puihin ja pensaisiin laitettuja valoja. Piristävää. Kunnes tuli taas peljästys kun yhden lauta-aidan takaa alkoi kuulua ison eläimen ravaamista ja äkästä puhinaa. Minkä lie rotunen koiruus siellä vahtia piti, en tiedä, eikä haluttu jäädä ottamaan selvää. Sen olosta oli meininki aidan takana että voisko vierailijat siirtyä kauemmaksi. Ja myöhän siirryttiin. Aika pikaseen. Pelotti että pian se tulee aidan yli meitä häätämään...
Kotia tultua sai pojat kaupasta hommatut purkkarit pureskeltavaksi. En ole vähään aikaan muistanut niille uusia ostaa sen jälkeen kun Iipan jostain näyttelystä keväällä palkinnoksi saama iso pussi tyhjeni. Hyvin maistui ja sovussa söivät. Iivari lopetti omansa ekana, ja kun ei Artulle tuntunu enempi maistuvan, piti vaan leukaansa purkkarin päällä, oli parempi ottaa senkin oma pois. Siitä ylijäämästä kun helposti voi kränää tulla kun tossa lattialla lojuu jotta kummalle se kuuluu.
Testasin tänään kotioloissa uusia hienoja icebugejani. Vaikka eipä niitä kovin testata voi kun nastat tarttuu mattoon. Tai voi tarttua meitin ihana muovimatto kenkiin mukaan. Ja jos ne vie asfaltille, kuluu nastat. Joten pakkasta, lunta ja vähän liukastakin kaivataan jotta pääsis kokeilemaan tosioloissa onko ne niin hyvät mitä mainostettu on ja mitä olen kehuja kuullut. Hyvät oli kyllä jalassa. Mitä nyt voi muutaman minuutin kokeilun jälkeen sanoa. Sittenhän se todellisuus aukeaa kun parin tunnin lenkin niillä vetää nakusterien vauhdissa. Nää mun jalat kun tuppaa olemaan sellaset että kengässä kuin kengässä hiertää, puristaa ja painaa. Mutta pitäs noilla pystyssä pysyä, vauhtiveikkojenkin perässä. Katotaan... Koskaan en ole noin kalliita kenkiä raskinu ostaa, mutta kun niitä tosissaan hyviksi mainostettu ja kehuttu on, niin uskaltauduin satsaamaan (tulevia veronpalautuksia). Enempi se sitten maksaa jos tuolla vetää ittensä nurin ja rikkoo luita. Ja luulisi noiden kestävän enempi kuin yhden kauden.

Pysyyköhän näillä nastoilla tolpillansa
nakusterien vauhdissa?

Arttukin halusi tsekata uudet icebugit.

Nyt on lauantai kokolailla takana ja uni painaa silmää. Siispä suuntana untenmaat. Sen kun tietää että Iippa-herra taas seiskan aikaan on herättelyhommia tekemässä. Joskos sitä huomenna olis vähä pirteempi ja saisi jotain järkevääkin aikaiseksi, katotaan...

Hyvää viikonlopun jatkoa
toivoo erinomaisen ryytyneen näköiset snautseripoijjaat