Voi hyvä tavaton

On se kiva jos kaikki muuten olevinaan sattuis aamulla menemään sutjakkaasti niin ainakin toinen parroista järjestää vähän extraa. Tänä aamuna se oli Iivari. Innostui kieriskelemään ruohikossa. Mitä kyllä tekee harva se aamu. Onnistu vaan nyt löytämään tosi makoisan paikan. Makoisalta ei kyllä kylki tuoksunu äiteen nenään, yököttävän iljettävältä pikemminkin. Ei ollu iso läntti mutta sitäki haisevampi. Fairya märällä pyyhkeellä pintaan ja kuivaus. Siinä aamun pikanen paikallispesu. Kohta täytynee parannella pikajynssäystä.

Iivarilla on jännä tapa kulkea pensaiden alta, hieroo ja krupsuttaa selkäänsä oksiin nautinnollisen oloisena. Onkohan tämä ’tee-se-itse-trimmausta’ jolla yrittää saada kuollutta karvaa pois iholta? Ihan ei ainaskaan täysin vielä onnistu. Siitä päätellen, että jostain niitä mustia karvatupsakkeita lattiallekin eksyy. Josko se hierookin vaan kasvistuoksuja vartaloonsa:)

Meidän Arttu on siisti herra. Hyvätapaisen koiran tapaan aterian jälkeen putsaa partansa lautasliinaan. Joka lautasliina tämän herran tapauksessa sattuu olemaan koirahuoneen sängyn päiväpeitto. Ruokailun jälkeen hyppää sängylle, kiehnää ja kierii tassuillansa yläilmoihin sätkien ja partaansa peittoon pyyhkien, samalla snautserimaista örinämörinää pitäen. Sitten pitää pienen meditaatiotuokion, makaa hievahtamatta pitkin pituuttaan, tyyny pään päällä. Niin siis todellakin tyyny pään päällä, ei alla. Tapansa kullakin.

Koirien myrkytys tällä suunnalla jatkuu. Tai ainakin yritys, toivottavasti sellaiseksi jääkin. Alkuviikosta oli taas lehden tekstaripalstalla äkänen viesti asiasta. Eikä syyttä. Mainittu just nämä meidän pari lähitietä. Kyllä pistää niin pirun vihaksi (ja huom. tämä painokelpoisesti ilmastuna). Mikä prkl ihmisiä vaivaa??!!
Onnekkaita ollaan oltu ettei ole snaussereiden suihin eksynyt sellasta mitä ei saisi. Kun ei hyvästä yrityksestä huolimatta voi kaiken aikaa pitää silmällä mitä ne kuonoinensa puiden ja pusikoiden juurella touhuaa. Tänä aamuna tosin sain kiskoa jälleen kerran Iipan kurkusta puolikkaan hampurilaissämpylän. Jonka tällä kertaa luovutti vastaanpanematta. Matkan varrella on Mäkkäri. Ja tietty läheisen Tarjoustalon parkkis ja tienvierus sitte täynnään mäkkärin pusseja, rasioita ja mukeja todisteena yöaterioinnista. Ja mitä ilmeisemmin myös yöllisten kulkijoiden eväiden tähteitä. Ei siis ihme että varsinkin tuon pätkän jätkät kulkee maistipaloja tarkasti jäljestäen.

Messarin aikataulutkin ilmestyi tänään. Mustia snakuja on kehässä lauantaina 24 ja sunnuntaina 26. Ja melkeen 14000 koiraa yhteensä koko viikonloppuna. Voi hyvä ihme taas sitä huisketta ja vipinää… Vähän jo ressaa tungokset, varsinkin ne ruuhkat parkkipaikalla. Mutta ei se mitään, me kun saadaan erinomaisen hyvää seuraa niin eiköhän ne reissut rattosasti suju:=)

Sääennuste sanoo että sunnuntaina sataa eteläiseen Suomeen ensilumi. Paitsi että, samainen ennuste kertoo myös että sade voi tulla vesitihkuna… Voiko enää enempi paikkansa pitävää ennustetta olla:) Maa on siis kohta valkoinen. Tai sitten ei.
Niin tai näin: rentouttavaa viikonloppua!