Pyhäinpäivä alkanut rauhallisesti. Tosin Iivarin herätys klo 7.30 ei niin rauhallinen ollut. Kun huomasi että raotan silmiäni, hyppäsi päälle ja alkoi ruopia peittoa tassullaan ja antamaan partapusuja. Artun huomenet on aina huomattavasti rauhallisempia, se mahallaan ryömii vierelle ja painaa pään mun tyynylle.
Pissalle lähtö vaati hieman herrojen ojennusta kun naapurin tytöt, joilla taitaa olla juoksuiset päivät menossa näiden reaktioista päätellen, oli just tullu omalta aamupissareissultansa, ja neitokaisten tuoksut leijaili rappukäytävässä. Sehän sai meidän jätkiin vauhtia, mitä kyllä ei lisää tarvittaisi kun ulosmenossa ei koskaan muutenkaan hidastella. Tassut sutien ja vikisten olivat rappuun lähdössä. Parisen kertaa palattiin sisälle rauhottumaan. Ja sehän tepsi. Pojat tajusi että soheltamalla ei pissalle pääse. Tosin alhaalla alkoi taas veto kohti ulko-ovea. Toimiva keino, mutta saisi varata aika paljon ylimääräistä aikaa jos haluisi jokaisen kohelluksen korjata palaamalla kotiin. Joten arkiaamuina sen antaa anteeksi... :(
Poikien syötyä aamupalat napsasin kannuskynnet lyhkäsiksi. Tai ei lyhkäsiksi, mutta lyhkäsemmiksi. Miten tuo homma on aina vaan mulle sellanen inhotus, pääsee kynnet luvattoman pitkiksi. Vaikka pojat antaa operaation ihan hyvin suorittaa, multa se vaatii oman mielen tsemppausta että saan tehdyksi. Pitäs ostaa uudet leikkuritkin kohtapuoleen, kaikki vanhat alkaa olla kait aika tylsiä.
Iivari aloitti aamulehden lukemisen, minä taidan juoda toisen mukillisen kahvia vielä ja sitten lähdetään lenkille. Pitkälle sellaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen ei paikkoja kolota ja kelikin tuntuisi olevan ihan passeli. Pilvistä on, mutta ei sada, ainakaan vielä.
Rauhaisaa pyhäinpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti